Budjetointiprosessi ja sen kehittäminen usean toimipisteen organisaatiossa : Tapaustutkimus: Eläinlääkäriketjun budjetointi

Budjetointi on yksi yleisimmistä yritysten käytössä olevista talouden suunnittelun ja ohjauksen menetelmistä. Budjetointiprosessi vaatii yrityksiltä kykyä arvioida tulevaa talouskehitystä ja muodostaa sen pohjalta realistinen mutta silti riittävän haastava budjettitavoite. Budjetointipro sessi tehdään usein yhteistyössä johdon ja eri liiketoimintayksiköiden budjettivastuullisten kanssa. Siksi johtaminen ja kommunikointi korostuvat usein budjetoinnista puhuttaessa. RAPM-teoria (Reliance on Accounting Performance Measures) sai alkunsa tutkimuksesta, jossa Hopwood (1972) tutki laskentatoimesta saatavan informaation roolia suorituksen arvioin nissa. Budjettivastuullisten suorituksen arvioiminen laskentatoimen informaation avulla liittyy läheisesti budjetointiin, sillä budjetin tavoitteita seurataan toteutuneiden lukujen avulla. Tiukka budjettiin sidottu suorituksen arviointi saattaa johtaa moniin kirjallisuudessa esiintyviin budje tointiin liittyviin ei toivottuihin lieveilmiöihin, kuten budjettipaineeseen, budjettiharhaan ja budjettipelaamiseen (Hopwood 1972; Dunkin 1993; Jensen 2001). Tutkimuksen tarkoituksena on budjettivastuullisille johtajille suunnatulla kyselytutkimuk sella kartoittaa tapaus- eli case-tutkimuksena Suomessa toimivan eläinlääkäriketjun budjetoin tiprosessin nykytilaa. Tarkastelun kohteena on tutkia klinikoiden johtajien kokemuksia budjet tia ja budjetointia kohtaan koetun hyödyn ja osaamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa havait tiin, että budjetointi koetaan lähtökohtaisesti hyödyllisenä mutta siinä olisi parannettavaa eten kin aikataulullisten haasteiden sekä käytettävyyden osalta. Aikataululliset haasteet olivat pää osin kiireestä ja suunnittelun puutteesta johtuvia. Käytettävyyden osalta tärkeimmäksi seikaksi nousi budjetin lukujen päivittymisen pitkä viive, mikä vähentää budjetin hyötyjä talouden suunnittelun ja ohjauksen työkaluna. Osa vastaajista koki huonoa omaatuntoa ja budjettipai netta asetettuja tavoitteita kohtaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä ehdotetaan siirtymistä kiinteän budjettitavoitteen ja -bonuk sen sijaan suhteellisiin mittareihin ja tasaisesti tuloksen nousun mukana kasvavaan bonusjär jestelmään. Budjetointiin liittyvää kiirettä tulisi vähentää valmistelevalla työllä, joka viimeis tellään tavoitteiden osalta juuri ennen kauden alkua. Näin voidaan varmistaa, että ennuste on mahdollisimman tarkka. Koulutuksen määrää tulisi lisätä, jotta osaamisen tasoa saadaan nos tettua. Lisäksi tavoitteista tulisi sopia yhteistyössä, jotta tavoitteisiin voidaan sitoutua