Viranomaisen perusteluvelvollisuus hallinnon päätöksenteon automatisoituessa

Automaattinen päätöksenteko julkishallinnon eri viranomaisissa on yleistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana tehokkuus- ja rationalisointietujen aiheuttamasta muutospaineesta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella tätä julkishallinnon päätöksenteon meneillään olevaa muutosta ja sen aiheuttamia haasteita ja ongelmia kansalaisten oikeusturvalle ja hyvän hallinnon takeille pääasiallisesti viranomaisen perusteluvelvollisuuden kautta. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää sääntö- tai koneoppimispohjaisten järjestelmien aiheuttamia haasteita viranomaisen perusteluvelvollisuuden täyttämiselle, sekä näihin liittyviä kehitys- ja tutkimustarpeita. Tutkin myös, miten automaattiset järjestelmät sopivat nykylainsäädännön, erityisesti perustus- ja hallintolain asettamiin puitteisiin hyvän hallinnon ja oikeusturvaodotusten näkökulmasta. Tutkielman pääasiallisena metodina on oikeutta systematisoiva ja tulkitseva lainoppi. Automaattista päätöksentekoa julkishallinnossa on tutkittu vain vähän kansallisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa, ja automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön puute hidastaa kehitystä edelleen. Tutkimuksen aineisto perustuu pääasiassa kansalliseen lainsäädäntöön sekä muihin velvoittaviin ja ei-velvoittaviin oikeuslähteisiin, sekä oikeus- ja tietojenkäsittelytieteelliseen kirjallisuuteen. Tutkielma koostuu viidestä kappaleesta. Ensimmäisen pääluvun tarkoitus on taustoittaa tutkimusta, käsitteiden sisältöä, teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita. Toinen pääluku keskittyy kansallisen lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin viranomaisen perusteluvelvollisuudelle ja sen täyttämiselle. Kolmannessa pääluvussa esitetään viranomaisten intressejä automatisoida päätöksentekoprosessinsa, ja millä tavoin päätöksentekoa on mahdollista toteuttaa. Neljännessä pääluvussa tarkastellaan viranomaisen perusteluvelvollisuuden kohtaamia haasteita automaattisessa päätöksenteossa ja pyritään tarjoamaan keinoja antaa perustelut lain edellyttämällä tavalla. Viides kappale kokoaa yhteen tutkielman keskeisimpiä havaintoja