Tietosuoja-asetuksen rikkomisesta johtunut aineeton vahinko vahingonkorvauksen perusteena

Yleinen tietosuoja-asetus 2016/679 säätää artiklassa 82 vastuusta ja oikeudesta korvauksen saamiseen tilanteissa, joissa henkilölle aiheutuu asetuksen rikkomisesta aineellista tai aineetonta vahinkoa. Tietosuoja-asetus ei kuitenkaan määrittele aineetonta vahinkoa tai anna muutenkaan tarkkoja kriteereitä vahingonkorvaukselle. Tietosuoja-asetus on Euroopan unionin jäsenmaissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tämän takia tilanteessa, jossa asetusta on rikottu, luonnollinen henkilö voisi vaatia vahingonkorvausta suoraan tietosuoja-asetuksen nojalla. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimien pitäisi tehdä ratkaisu vahingonkorvauksista hyvin epävarmoin perustein. Lisäksi on epävarmaa, missä määrin on mahdollista edelleen soveltaa kansallista lakia. Varmin tapa selventää, miten aineettomia vahinkoja tulisi korvata, on pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta asiassa ennakkoratkaisua. Tätä mieltä oli myös Saksan liittovaltion perustuslaki-tuomioistuin (Bundesverfassungsgericht) on päätöksessään BvR 2853/19. Mikäli aineettomasta vahingosta tietosuoja-asetuksessa annetaan ennakkoratkaisu, sillä tulee olemaan erittäin merkittävä rooli tietosuoja-asetuksen mukaisen aineettoman vahingonkorvausvastuun soveltamisessa. Ratkaisua joudutaan kuitenkin odottamaan ja mahdollista oikeaa soveltamistapaa voidaan pyrkiä ymmärtämään tällä välin myös muilla tavoin. Lisäksi vaikka tärkeämmistä linjauksista saataisiin vastaus Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun kautta, myös muut mahdolliset artiklan soveltamiseen vaikuttavat asiat on hyvä huomioida. Artiklan 82 mukaisen aineettoman vahingon korvaamisen arviointiin saattaakin vaikuttaa esimerkiksi pyrkimys toteuttaa tietosuoja-asetuksen tavoitteita. Lisäksi tietosuoja-asetuksen johdanto-osion 75 ja 85 kuvaavat tilanteita, joista voi aiheutua vahinkoa. Merkitystä voidaan antaa myös laajemmin Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännölle ja siitä johtuville tehokkuus- ja vastaavusperiaatteille. Myös kansalliselle laille voi olla mahdollista antaa merkitystä, jos se ei ole ristiriidassa tietosuoja-asetuksen kanssa. Suomessa aiemmin käytössä olleen henkilötietolain 1999/523 mukaan vastaavia vahinkoja korvattiin vahingonkorvauslain 1974/412 5 luvun 6 § kärsimyskorvauksen kriteereiden perusteella. Suomalainen kärsimyskorvaus kuitenkin soveltuisi tietosuoja-asetuksen mukaisen aineettoman vahingon korvaamiseen huonosti. Tästä johtuu, että vahingon määritteleminen ilman vahingonkorvauslakia saattaa olla jopa helpompaa, vaikka tietosuoja-asetus ei määrittele aineetonta vahinkoa. Avainsanat: Tietosuoja-asetus, Vahingonkorvaus, Aineeton vahinko, Artikla 8