Rahanpesun estäminen kiinteistövaihdannassa

Tutkielman aiheena ovat rahanpesulain mukaiset preventiiviset keinot, joilla rahanpesua pyritään estämään. Tutkielmassa tarkastellaan, miten rahanpesua estetään kiinteistövaihdannassa. Huomio kiinnittyy etenkin kiinteistönvälitysliikkeiltä edellytettyihin rahanpesun estämistoimiin. Tutkielmassa käytetty metodi on lainopillinen, kun selvitetään niitä estämistoimia, joita rahanpesulaki edellyttää kiinteistönvälitysliikkeiltä. Sääntelyteoreettista näkökulmaa käyttäen tutkielmassa arvioidaan rahanpesun estämissääntelyn synnyttämää hallinnollista taakkaa kiinteistönvälitysliikkeille. Rahanpesulain edellyttämiä estämistoimia on tulkittu lain esitöiden valossa sääntelyn kansainvälistä taustaa vasten. Tutkielmassa käytettyä materiaalia ovat esitöiden ja rahanpesua koskevan kirjallisuuden lisäksi rahanpesulain valvojien antamat ohjeistukset. Rahanpesulain edellyttämät toimet aiheuttavat hallinnollista taakkaa rahanpesulain mukaisille ilmoitusvelvollisille. Vaikka estämistoimista aiheutuu hallinnollista taakkaa kiinteistönvälitysliikkeille, voidaan niitä pitää välttämättöminä rahanpesun vastaisen työn kannalta. Rahanpesulain toimet saattavat vaikuttaa Suomen oloihin nähden ylimitoitetuilta, mutta johtuen rahanpesun kansainvälisestä luonteesta valtioiden heikkoudet estämistoimissa tulevat nopeasti hyödynnetyiksi, eikä estämissääntelyn kevennyksiä voida näin ollen pitää suotavina