Verotusmenettelylain asettamat rajoitukset yritysten verosuunnittelulle

Verotusmenettelylaki rajoittaa yritysten verosuunnittelua erityisesti säännösten 28 §, 29 § ja 21 § kautta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia rajoituksia kyseiset säännökset verosuunnittelulle asettavat ja sitä, onko mahdollista tehdä jonkinlaista rajanvetoa sen suhteen, millaiset järjestelyt tulkitaan veron kiertämiseksi ja millaiset järjestelyt kuuluvat hyväksyttävän verosuunnittelun piiriin. VML 28 § on veron kiertämisen yleislauseke, jota voidaan sen avoimen sanamuodon johdosta soveltaa monenlaisiin tilanteisiin, joissa oikeustoimen muoto ja todellinen sisältö eivät vastaa toisiaan. Tämä aiheuttaa toisaalta haasteita oikeusvarmuuden ja legaliteettiperiaatteen näkökulmasta, sillä säännöksen soveltamisen rajat eivät ole aina etukäteen selviä laajasta oikeuskäytännöstä huolimatta. Peitellyn osingon säännös, VML 29 §, puolestaan on selkeästi tarkkarajaisempi säännös, joka mahdollistaa puuttumisen mark-kinaehtoisesta hinnasta poikkeamiseen silloin, kun etuutta siirretään ja se konkreettisesti myös realisoituu yhtiön osakkaan tai tämän omaisen hyväksi. Peitellyn osingon tausta-motiivina on avoimen osingonjaon veroseuraamuksista välttyminen. Siirtohinnoitteluoikaisusäännös, VML 31 § koskee etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien poikkeamista markkinaehtoisuudesta. Sen soveltaminen on tyypillistä kansainvälisten yritysten siirtohinnoitteluun, sillä yksi aggressiivisen verosuunnittelun keinoista on siirtohinnoittelun kautta tapahtuva verotettavan tulon siirtäminen korkean verokannan valtiosta edullisemman verotuksellisen kohtelun piiriin toiseen valtioon. Vaikka siirtohinnoittelussa olevat virheet eivät lähtökohtaisesti ole aggressiivista verosuunnittelua, vaan markkinahinnan määrittelystä johtuvia arvostuserimielisyyksiä veronsaajan kanssa, liittyy niihin myös tosiasiallinen mahdollisuus peiteltyyn voiton siirtämiseen Veron kiertämisellä on nykypäivän kansainvälisessä ja muutoinkin monimutkaisessa liiketoiminnassa monet kasvot, mikä edellyttää myös lainsäädännöltä joustavuutta ja uudistumista, jotta se voi vastata näihin haasteisiin. Yrityksillä on oikeus verosuunnitteluun eikä lainsäädännön tarkoituksena ei ole verosuunnittelun estäminen. Verosuunnittelun ja veron kiertämisen välille jää harmaa alue, jonka sisällä toimiessa verovelvollisella ei ole varmuutta tehdyn järjestelyn veroseuraamuksista, mikä heikentää oikeusvarmuutta