Työhyvinvointi museoalalla

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata museoalalla työskentelevien asiantuntijoiden työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli selvittää, millaiset tekijät lisäävät työhyvinvointia museoalalla ja mitkä puolestaan kuormittavat museoalan asiantuntijoiden työhyvinvointia. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, onko esimiesten ja alaisten työhyvinvoinnissa eroa ja onko erityyppisissä työsuhteissa työskentelevien työhyvinvoinnissa eroa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 sähköisellä kyselylomakkeella, jonka laatimisessa hyödynnettiin QPSNordic-mittaria. Kyselylomake muodostui monivalintakysymyksistä ja kolmesta avoimesta kysymyksestä. Tutkimukseen vastasi 292 henkilöä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 27 for Windows -tilasto-ohjelmalla. Aineistosta muodostettiin 17 summamuuttujaa ja niiden luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -kertoimen avulla. Tilastollisina menetelminä käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskal-Wallisin testiä. Aineiston avointen kysymysten vastaukset analysoitiin teorialähtöisellä teemoittelulla. Tutkimus osoitti, että työhyvinvointi koetaan museoalalla hyväksi. Tutkimuksen perusteella työhyvinvointia museoalalla edistävät työviihtyvyys, työmotivaatio, vaikutusmahdollisuudet ja sitoutuminen työhön. Museoalalla ollaan erityisen tyytyväisiä työn sisältöön, työn tarjoamiin mahdollisuuksiin käyttää asiantuntemusta työssä ja työyhteisöihin. Tulokset kertovat, että museoalalla työhyvinvointia puolestaan kuormittavat heikko palkkaus ja palkitseminen, etenemismahdollisuuksien puute, epävarmuus ja kiire. Lisäksi kehityskohteiksi nousivat tiedonkulku ja esimiehen puuttuminen ongelmiin niiden ilmaannuttua. Kokemukset työhyvinvoinnista ovat pääsääntöisesti yhtäläiset riippumatta asemasta tai työsuhteen laadusta