Pankkien lakisääteisen varautumisen sääntely normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa

Tutkielman aiheena on pankkien lakisääteisen varautumisen sääntely normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Sääntely on yksi osa pankkien riskienhallintaa. Tarkoituksena on selvittää mitkä kansalliset ja kansainväliset oikeussäännökset vaikuttavat kansallisten pankkien varautumisen ja kriisinvalvonnan taustalla. Toiseksi selvitän, onko lakisääteisen varautumisen sääntely tällä hetkellä riittävää, jotta pankit voivat säilyttää toimintakykynsä häiriötilanteissa sekä varmistaa toimintansa jatkuvuuden kriisien keskellä sekä kriisien jälkeen. Tutkielman perustana on lainopillinen tutkimusmetodi. Tutkimuksen kohteena on voimassa oleva oikeus. Tutkielma perustuu lainsäädännön nykytilan ja kehitysehdotusten arvioimiseen tuoden useamman lain tarkastelun kohteeksi. Tutkielman pääasiallista lähdeaineistoa ovat eri viranomaislähteet, kuten lain esityöt, finanssivalvonnan ohjeet ja määräykset sekä valtiovarainministeriön komitean mietinnöt. Tutkimuksen perusteella selvisi, että nykyisen lainsäädännön lähtökohta on, että yhteiskunnan eri toimijat varautuvat häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin osana normaalia toimintaansa. Häiriötilanteita voi esiintyä sekä normaalioloissa että poikkeusoloissa. Pankkien lakisääteisen varautumisen sääntely on järjestetty ohjaavin ja velvoittavin toimin. Tutkimustuloksena selvisi, että osa julkisen sektorin toimijoista pitää tämän hetkistä luottolaitoslain mukaista varautumisvelvollisuutta liian suurpiirteisenä. Sen sijaan yksityisen sektorin toimijoiden mielestä lainsäädäntö on jo nykyisellään liian ankaraa ja kallista. Asian suhteen rajat ylittävä yhteistyö olisi tärkeää. Lisäksi eri toimialojen välistä varautumisen yhteistyötä pitäisi kehittää. Pankkien kriisinvalvontalainsäädännön suhteen Suomessa ollaan onnistuttu hyvin ja esitetyt muutosehdotukset on myös otettu pääasiassa hyvin vastaan. Huoltovarmuuden varmistaminen pelkästään kansallisin keinoin ei nykyisin ole enää mahdollista. Suomessa kaivataan verkottunutta huoltovarmuutta. Kävi ilmi, että normaaliaikojen kriisilainsäädäntö kattaa varsin hyvin yhteiskunnassa esiintyvät häiriötilanteet. Ministeriön mukaan käytössä oleva nykyinen sääntelytapa on tarkoituksenmukainen. Häiriötilanteiden hoitamista koskevat määräykset sisältyvät sektorikohtaiseen lainsäädäntöön ja yhtenäiselle laille ei ole ollut tarvetta. Siten itse kriisilainsäädännössä (valmuiuslaissa) ei selvityksen mukaan ole erityisen suuria korjaus- tai muutostarpeita