Työntekijän johtava asema ja kilpailukieltosopimus

Työnantajan tarve solmia kilpailukieltosopimus kohdistuu erityisesti johtavassa asemassa oleviin työntekijöihin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin työntekijän asema vaikuttaa kilpailukieltosopimuksen hyväksyttävyyteen, ja miten työntekijän johtavan aseman määritelmää voidaan hahmottaa käytännön tilanteissa. Tutkimus on metodiltaan oikeusdogmaattinen ja kohdistuu oikeuskäytännön, -kirjallisuuden sekä lakien esitöiden tulkintaan ja systematisointiin. Kilpailukieltosopimus on työsopimuslain (55/2001) 3:5:n mukaan mahdollinen vain erityisen painavasta syystä. Syyn painavuutta arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työntekijän asema ja tehtävät. Kohtuullista korvausta vastaan kilpailukielto voidaan sopia enintään vuoden mittaiseksi. Kilpailukiellon rikkomisen varalle voidaan sopia sopimussakosta, joka saa vastata enimmäismäärältään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa. Mainittuja ylärajoja ei kuitenkaan sovelleta työntekijään, jonka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa. Johtavassa tai siihen rinnastettavassa itsenäisessä asemassa olevien työntekijöiden osalta ylärajan asettaa vain oikeustoimilain (228/1929) 36 ja 38 §:ien mukainen kohtuusarviointi. Koska työntekijän asemalla on olennainen merkitys sen arvioimisessa, voidaanko kilpailukieltosopimusta ensinnäkään pätevästi solmia, ja toisekseen, minkä sisältöisenä sopimus voidaan tehdä, tulee kilpailukieltosopimusta tehtäessä poikkeuksetta kiinnittää huomiota työntekijän asemaan. Tutkielmassa esitetään, että työntekijän johtava asema madaltaa erityisen painavan syyn täyttymisen kynnystä muilta osin. Johtavaa asemaa puoltavat muun muassa seuraavat työntekijän asemaan liittyvät seikat: korkea organisatorinen asema, laajat valtuudet yrityksen tosiasiallisessa johtamisessa, korostunut vastuusuhde työn tulokseen, esimiesasema, muita työntekijöitä korkeampi palkkauksen taso ja paremmat työehdot, työnjohdollinen itsenäisyys sekä johtoryhmän tai muun vastaavan elimen jäsenyys. Tutkielmassa arvioidaan, että johtavassa asemassa olevan työntekijän kilpailunrajoitusaika ja sopimussakon suuruus voivat olla vain erittäin poikkeuksellisesti yli kaksinkertaisia ei-johtavassa asemassa olevan työntekijän enimmäisrajoihin nähden. Johtopäätöksenä myös todetaan, että kilpailukieltosopimukselle voi olla erityisen painava syy vain silloin, jos muut työntekijän toimintavapautta vähemmän rajoittavat suojakeinot, kuten salassapitosopimus tai työssäpysymissopimus, eivät objektiivisesti arvioiden tarjoa työnantajalle riittävää suojaa