Yksilö organisaatiomuutoksessa : Sopeutuminen ketteriin menetelmiin

Yritysten on nykypäivänä kyettävä jatkuvasti kehittymään vastatakseen ympäristön haasteisiin. Kasvava kilpailu ja teknologian jatkuva kehitys vaativat yrityksiltä ketteryyttä ja dynaamisuutta. Ketterä toimintamalli on ohjelmistoalalta lähtöisin oleva kehitystiimien työskentelymalli, jonka pääpiirteitä ovat itseohjautuvat tiimit, yhteistyö, vähäinen dokumentaatio, muutoksien hyväksyminen ja asiakasyhteistyö. Loikkaus perinteisestä organisaatiomallista ketteryyteen ja matalaan organisaatioon on yksilöille iso asia. Kyse ei ole vain työskentelytapojen muutoksesta, vaan muutokset ulottuvat syvälle kulttuuriin ja yksilöiden identiteettiin. Tässä tutkielmassa selvitetään, miten yksilöt sopeutuvat organisaatiomuutokseen. Aihetta on kirjallisuudessa tutkittu paljon eri näkökulmista. Muutokseen sopeutuminen on yksilöllinen prosessi, jossa aluksi irtaannutaan ja poisopitaan vanhoista työskentelytavoista, jonka jälkeen tehdään tarvittavat muutokset ja lopulta vakiinnutetaan uudet työskentelytavat. Jotta prosessi voi alkaa yksilön on ymmärrettävä muutostarve ja sitä kautta motivoiduttava tekemään muutoksia. Yleisesti yksilö voi olla muutosmyönteinen, muutosvastainen tai muutostekijän mukaan siltä väliltä. Muutosvastaisuuden takana on usein epävarmuus ja pelko tulevasta. Myös poisoppimisen haasteet selittyvät epävarmuudella ja uusien asioiden pelkäämisellä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti ja fenomenologisella tutkimusotteella. Aineisto koostui kohdeyrityksen toimihenkilöiden haastatteluista, jotka kerättiin keväällä 2020 yritysprojektin yhteydessä. Yritysprojektissa selvitettiin, miten ketterän oppimisen kulttuuria on onnistuttu kehittää. Suurin osa haastateltavista oli toimihenkilöitä ja muita esihenkilöitä. Haastattelu oli puolistrukturoitu ja analyysi suoritettiin aineistopainotteisena sisällönanalyysinä. Analyysin tuloksena voitiin nostaa neljä keskeistä teemaa: muutosmyönteisyys, muutosvastaisuus, poisoppimisen haasteet sekä turhautuminen jatkuviin muutoksiin. Tutkimuksen perusteella yksilöt sopeutuivat muutokseen hyvin ja kokivat uusien toimintatapojen olevan edeltäjiään parempia. Yhteistyö oli lisääntynyt ja tavoitteet selkeämpiä. Muutoksen alkuvaiheessa muutosvastaisuutta oli enemmän johtuen liian teoreettisesta lähestymistavasta. Tämä näkyi turhautumisena ja muutoksen onnistumisen epäilemisenä, mikä muokkausten jälkeen väheni. Tämän jälkeen muutosvastaisuutta oli huomattavissa vielä vähän, mikä ilmeni negatiivisena asenteena ja vanhojen tapojen haikailuna. Myös vanhoista tavoista poisoppimisessa koettiin haasteita rutiinien ollessa juurtuneet monien työvuosien aikana. Pilottiryhmän ulkopuolella koettiin muutosväsymystä jatkuvien muutoksien tuloksena. Tämä tutkimus vahvistaa, että yksilöiden sopeutuminen muutokseen on hyvin yksilöllinen kokemus. Toisia huolettaa muutoksien mahdolliset uhkakuvat ja toiset näkevät mahdollisuuksia. Yksilön on kyettävä ymmärtämään, miksi muutosta tarvitaan ja näkemään muutoksen positiiviset tulokset. Yksilöltä vaaditaan sopeutumiskykyä ja muutosvalmiutta tarvittavien muutosten tekemiseen