Lasten osallisuus metsäesiopetuksessa

Metsätoiminnalla, kuten myös osallisuudella on myönteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoitus on tutkia lasten osallisuutta metsäesikoulussa varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta. Tutkimus on tehty yhteistyössä pääkaupunkiseudun päiväkodin kanssa, jossa metsäesikouluryhmät toimivat joka toinen viikko luontoympäristössä. Lasten osallisuuden mahdollistaminen on tärkeä tavoite valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018), mutta toteutuakseen osallisuuden tulisi ilmetä lapsen päivittäisessä arjessa ja tämä ei aina toteudu. Tämä tutkimus voi lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisten tietoa osallisuuden tukemisesta metsätoiminnan avulla, jotta vastaavaa toimintaa voisi lisätä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi viettämällä aikaa metsässä voidaan vahvistaa lasten luontosuhdetta, ja luontosuhde on merkityksellisin tekijä myönteisten ympäristöasenteiden synnyssä. Neljä metsäesikoulun kasvattajaa osallistuivat tarinalliseen haastatteluun. Kasvattajat kertoivat haastattelussa yhden päiväkotipäivän kulusta sekä toivat esiin asioita, joita pitävät tärkeänä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi Vennisen, Leinosen ja Ojalan (2010) teoria osallisuuden seitsemästä osatekijästä. Nämä osatekijät kuvaavat lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Tulokset osoittivat, että metsäesikoulu tukee lasten osallisuutta. Metsässä lapset tutkivat, pohtivat, keskustelivat sekä tekivät aloitteita aktiivisesti. Lapset harjoittelivat omatoimisuutta sekä vastuunottoa päivittäin. Aikuinen oli läsnä yhteisille keskusteluille lasten kanssa ja antoi lapsille tilaa oivaltaa ja oppia. Lasten toiveet näkyivät toiminnassa ja lapset myös suunnittelivat toimintaa. Pienryhmätoiminta, toiminnallisuus, draama- ja projektityöskentely sekä lastenkokoukset mahdollistivat osallisuutta. Lisäksi kasvattajille oli tärkeää, että lasten omaehtoiseen leikkiin varattiin riittävästi aikaa ja että aikuiset myös tukivat leikkiä. Lasten yhteistyö oli sopuisampaa metsässä kuin päiväkodilla, joka myös tuki osallisuutta. Varhaiskasvatuksen tulisi entistä tehokkaammin lisätä halua ja kykyä toimia ympäristön puolesta myös aikuisuudessa. Tukemalla lasten osallisuutta metsäympäristössä voidaan kasvattaa aktiivisia aikuisia, jotka myös tuntevat kestävän elämäntavan omakseen