OMT-erikoistumiskoulutuksessa olevien fysioterapeuttien kokemuksia käytännön ohjauksesta

Työympäristössä tapahtuva työharjoittelu on tärkeä osa fysioterapeuttien ortopedisen manuaalisen terapian erikoistumiskoulutusta (OMT). Käytännönharjoittelussa hankitaan kokemusta todellisissa asiakastilanteissa kokeneemman asiantuntijan ohjauksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia erikoistuvilla fysioterapeuteilla oli OMT-koulutuksen käytännön ohjauksesta. Tämän opinnäytetyön tuloksien avulla on tarkoitus kehittää nykyisen OMT-koulutusohjelman käytännön ohjausta. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, koska se pyrkii kokemusten kautta lisäämään tietoa käytännön ohjauksesta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten mukaan haastateltavat kokivat, että käytännön työn ohjaus on haastavaa ja vastuullista. Se vaatii ohjaajalta monipuolista ammattitaitoa, pedagogista osaamista, sitoutumista, inhimillisyyttä, avarakatseisuutta, vuorovaikutustaitoja sekä positiivista oppimisympäristöä. Ohjattavien reflektoinnin tukeminen vaikuttaisi olevan yksi tärkeimmistä keinoista sekä teoriatiedon että käytännön taitojen oppimisessa kohti ammatillisuutta ja itsenäistä ammatinharjoittamista. OMT-fysioterapeutin kompetenssien hallitsemisen omaksumisessa korostuvat kliinisen päättelyn lisäksi spesifit mobilisaatio- ja manipulaatiotekniikat ja liikkeen arviointi. Ohjauskeskustelut koettiin reflektoiviksi ja oppimista tukeviksi, mutta joskus negatiivis- ja menetelmäpainotteisiksi. Aineistossa oli havaittavissa ohjaustilanteissa ajoittain ohjaajan oman osaamisen ja auktoriteetin korostumista suhteessa erikoistuviin. Puolestaan keskustelua, reflektoivia kysymyksiä, pohdintaa ja mielipiteiden vaihtamista ohjaajan sekä muiden erikoistuvien kanssa toivottiin enemmän. Myös erikoistuvan omaa aktiivisuutta ja ohjauksen pyytämistä tarvittaessa korostettiin.