Sikojen lääkinnät ja niiden yhteys kasvatusaikaan ja teurashylkäyksiin

Suomalaisten sikatilojen kannattavuutta heikentävät muun muassa sikatiloilla esiintyvät tuotannolliset sairaudet. Mikrobilääkeresistenssin yleistyessä sikatilojen lääkkeidenkäyttö on herättänyt huolta maailmanlaajuisesti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon lihasikoja lääkitään niiden elinkaaren aikana, sekä miten lääkittyjen sikojen kasvatusaika ja teurashylkäysten määrä eroavat ei-lääkityistä sioista. Opinnäytetyön tilaajana toimi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta. Koesikoja seurattiin yksilöllisesti syntymästä teuraaksi asti. Sioilta kerättiin lääkitystiedot, tarkka kasvatusaika sekä teurastiedot. Mukana oli viisi porsastuotantotilaa, kymmenen lihasikalaa sekä yksi suomalainen teurastamo. Tutkimuksen 1400 koesiasta 28 % sai lääkettä kasvatusaikanaan, mitä voidaan pitää kohtuullisena määränä maailmanlaajuisesti verrattuna. Noin 10 % sioista lääkittiin useammin kuin kerran. Uudelleenlääkitsemisen tarve oli suuri: noin 35 % lääkityistä lääkittiin uudelleen. Yleisimmät lääkityssyyt olivat ripulitaudit sekä jalkavaivat. Eniten lääkittiin imeväis- ja välikasvatusvaiheissa. Sikojen kasvatusaika piteni merkittävästi sen mukaan, kuinka monesti sikaa oli lääkitty. Keskimäärin lääkittyjen sikojen kasvatusaika piteni kuusi päivää verrattuna ei-lääkittyihin. Teurashylkäysten määrissä ei havaittu merkittäviä eroja. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että sairauksien ehkäisyllä voidaan parantaa sikatalouden kannattavuutta ja kestävyyttä