Siirrettävän tilaelementtirakennuksen hiilijalanjälki

Rakennusalalla keskitytään huomioimaan entistä enemmän rakentamisesta sekä rakennuksista aiheutuvia ilmastopäästöjä. Materiaalivalinnoilla on suuri merkitys näiden päästöjen vähentäjänä ja etenkin puurakentaminen soveltuu vähähiiliseen rakentamiseen, kun otetaan huomioon puun kyky sitoa hiilidioksidia ilmasta. Ympäristönäkökulmien kannalta katsottuna tiloja tulisi tarkastella myös niiden muuntojoustavuuden sekä muunneltavuuden mukaan. Siirrettävä rakennus tarjoaa muunneltavuutta sekä lisätilaa missä sitä tarvitaan, eikä kiinteistöjen vajaakäyttö ole näin ollen ongelma. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää siirrettävän tilaelementtirakennuksen hiilijalanjälki ja tutkia kuinka paljon päästöjä kertyy jokaista siirtokertaa kohden. Määrälaskentaa varten tarvittavat tiedot on laskettu Elementit-E Oy:n rakennuspiirustuksista. Hiilijalanjäljen laskentatyökaluna käytettiin Ympäristöministeriön ja Green Building Council Finlandin julkaisemaa Excel-pohjaista hiilijalanjäljen arviointimenetelmää, joka on kehitetty rakennusten hiilijalanjälkilaskentaa varten. Arviointimenetelmä on vielä kehitysvaiheessa ja tämä oli havaittavissa laskentaa tehdessä. Tulosten perusteella rakennuksen paalutus ja perustus aiheuttavat suurimman hiilijalanjäljen. Näihin materiaalivalintoihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä siirrettävän rakennuksen osalta nämä rakenteet tulee toteuttaa uudelleen joka kohteessa. Puurakenteisen tilaelementtirakennuksen vähähiilisyys on nähtävissä tulosten perusteella, etenkin kantavien rakenteiden osalta hiilikädenjälki on hiilijalanjälkeä suurempi. Tulosten perusteella voidaan todeta puun olevan hyvä materiaalivalinta tavoiteltaessa rakennuksen vähähiilisyyttä