Ei-rahamääräisten riskien raportointi suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätöksissä

Tutkielman tarkoituksena on tutkia ei-rahamääräisten riskien raportointia suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätöksissä. Tutkielma koostuu ajankohtaisen Suomen riskiraportoinnin lainsäädännön selvittämisestä, aiemman riskiraportoinnin tutkimuksen tarkastelusta sekä empiirisestä osuudesta, jossa analysoidaan yhteensä yhdeksän Helsingin pörssissä listatun, eri toimialoja ja kokoluokkia edustavan yrityksen riskiraportointia vuoden 2020 tilinpäätöksessä. Suomen lainsäädäntö määrää riskien raportoinnista pääosin kirjanpitolain luvuissa 3 ja 3 a. Lain mukaan tietyt kokoluokka- ja merkittävyyskriteerit täyttävien yritysten on laadittava tilinpäätöksen yhteydessä toimintakertomus, johon tulee sisällyttää kuvaus merkittävimmistä riskeistä ja epävarmuustekijöistä. Suomen hallitus implementoi vuoden 2016 lopussa kirjanpitolain muutoksen, joka vaati suuria yrityksiä laatimaan selvityksen muista kuin taloudellisista tiedoista, noudattaakseen EU:n antamaan direktiiviä 2014/95/EU. Kirjanpitolain luku 3 a määrää suuria yrityksiä laatimaan kyseisen selvityksen, ja raportoimaan näihin liittyvistä riskeistä ja riskienhallintatoimenpiteistä. Vaikka aiempaa riskiraportoinnin tutkimusta ja kirjallisuutta on olemassa jonkin verran muun muassa Britanniasta, Italiasta ja eri puolilta Aasiaa, tulokset ovat pääosin hajanaisia ja osittain myös ristiriitaisia. Suomessa yritysten riskiraportointia ei vuoden 2016 kirjanpitolain uudistuksen jälkeen ole juurikaan tutkittu. Empiirisen analyysin tuloksena havaittiin, että tutkittavien yritysten riskiraportointi vaihteli suuresti keskenään. Merkittäviä eroavaisuuksia löytyi raportoinnin muodossa, sisällössä ja pituudessa. Pääsääntöisesti suuret yritykset raportoivat riskeistään laajemmin kuin pienemmät yritykset. Kokonaisuudessaan yritysten riskiraportointi oli melko epämääräistä, ja harvat yritykset pyrkivät raportoimaan liiketoimintansa konkreettisia riskejä. Empiirisen analyysin perusteella yrityksillä on edelleen laajalti mahdollisuus päättää, miten, missä muodossa ja kuinka konkreettisesti lain määräämää riskiraportointia suoritetaan. Tutkielman empiirisen osuuden suppeus rajoittaa osaltaan tulosten yleistettävyyttä. On mahdollista, että laajempi tutkimusaineisto olisi muuttanut tuloksia ja niiden tulkintaa. Näin lisätutkimuksen mahdollisuuksia löytyy muun muassa laajemman aineiston sisältävässä riskiraportoinnin analyysissa esimerkiksi kvantitatiivisin menetelmin ja ajallinen ulottuvuus huomioon ottaen