Public procurement of taxi services – case Kela

Julkisesti korvattujen taksikyytien merkitys Suomen taksimarkkinoille on suuri; julkisen sektorin hankkimat tai korvaamat kuljetukset muodostavat 40 prosenttia alan liikevaihdosta. Kansaneläkelaitoksen (Kelan) korvaamien taksipalveluiden osuus julkisesti tuotettujen kyytien tuomasta liikevaihdosta on 34 prosenttia. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaisia haasteita Kelan taksipalveluiden kilpailutukseen liittyy ja miten näitä haasteita voitaisiin ratkaista. Taloustieteellisen kirjallisuuden tuloksien perusteella argumentoin, että Kelan on hankittava taksipalvelut huutokauppaamalla ne, jotta se voisi valita tehokkaimman yrityksen tuottamaan palvelun. Etenkin, jos sopimuksen kesto on pitkä, Kela voisi maksaa yritykselle palvelun tuottamisesta könttäsumman ja osan odotettujen kustannusten ylimenevistä kustannuksista. Nykyisissä kilpailutushuutokaupoissa Kela asettaa laadulle minimivaatimustason ja pyytää yrityksiä tarjoamaan pelkkää hintaa. Osoitan, että Kelan tulisi pyytää yrityksiltä tarjousta hinnan lisäksi myös palvelun laadusta, mikä kannustaisi yrityksiä tuottamaan parempilaatuisia taksipalveluita. Lisäksi tulee huomioida se, että maakunnan Kela-kyytien voittaminen voi johtaa huomattavan suuren markkinavoiman syntymisen sopimuksen voittaneelle välityskeskukselle maakunnassa, minkä vuoksi eksklusiivisia sopimuksia, jotka rajoittavat taksiyrittäjän työskentelyä toiselle välityskeskukselle, tulisi lähtökohtaisesti välttää. Kela voisi vaatia sopimuksessa välityskeskusta sallimaan taksiyrittäjän työskentelyn toiselle välitysyhtiölle. Haitallisen markkinavoiman riskiä voitaisiin myös pienentää muuttamalla huutokauppamallia.Publicly procured rides are of enormous importance to the Finnish taxi market. These rides comprise 40 per cent of the industry revenue. The share of the Finnish Social Insurance Institution Kela comprises 34 % of this public funding. This paper investigates the challenges of Kela’s taxi procurement and how Kela could respond to these challenges. Based on economic literature I argue that Kela should procure its taxi services using an auction to select the most efficient firm on the market. Especially if the length of the contract is long, the optimal contract could be a linear incentive contract in which Kela would pay the selected firm a fixed sum and a share of cost overruns. In the current procurement format, Kela sets a minimum quality requirement for the service and asks bidders to submit bids on price only. I show that Kela should use a scoring auction in which the bidders would submit bids on non-monetary attributes as well, which would incentivise the firms to produce better quality. Furthermore, it should be taken into account that winning the Kela procurement may lead to monopoly power of the selected firm in the local market. To prevent the winning firm from gaining monopoly power in the local market, dispatch centres should avoid making exclusive contracts that restrict taxi drivers’ ability to work for another dispatch centre. Kela could demand dispatch centres to allow for multihoming in the contract. Alternatively, to mitigate the risk of monopoly power, Kela could also organise the auction differently