Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisulkoistusten vaikutukset – kustannuskehitys 2011–2019

Vuoteen 2020 mennessä Suomessa yhteensä 26 kuntaa oli ulkoistanut kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa yksityisen yrityksen tuotettavaksi. Useimmiten suurin syy ulkoistuksen taustalla on ollut kustannussäästöjen tavoittelu tai vähintään kustannusten saaminen hallintaan. Ulkoistukseen päätyneet kunnat ovat pääosin syrjäisimmillä seuduilla sijaitsevia kuntia, joiden väestö on koko maan keskiarvoa iäkkäämpää ja sairaampaa. Nämä kunnat ovat ajautuneet taloudellisiin ongelmiin nousevien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten vuoksi. Toisaalta ulkoistuksen taustalla on usein ollut myös halu varmistaa palveluiden säilyminen kunnassa, sillä pakkoliitokset tai tuleva sote-uudistus olisivat saattaneet siirtää palvelut kauemmaksi. Tulevaisuudessa Suomen terveydenhuollon menot tulevat kasvamaan merkittävästi pääasiassa huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Tämän tutkielman tavoite onkin selvittää, ovatko kokonaisulkoistukset johtaneet kustannussäästöihin eli voivatko ne edustaa varteenotettavaa vaihtoehtoa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten hallintaan saamiseksi tulevaisuudessa. Tutkimus toteutetaan vertailemalla ulkoistuskuntien kustannuskehitystä ennen ja jälkeen ulkoistuksen verrokkikuntien kehitykseen samalla ajanjaksolla. Verrokkikuntien ryhmä valitaan Propensity Score Matching-menetelmällä. Kyseisellä menetelmällä etsitään kullekin ulkoistuskunnalle tilastollisesti läheisiä verrokkikuntia, jotka ovat taustamuuttujiltaan, kuten ikärakenteeltaan ja väestön sairastavuudeltaan, mahdollisimman samankaltaisia. Näiden verrokkikuntien kustannuskehityksen on tarkoitus toimia estimaattina sille, miten ulkoistuskuntien kustannukset olisivat kehittyneet, jos ulkoistusta ei olisi tehty. Ryhmien kustannuksia verrattiin koko sosiaali- ja terveystoiminnan tasolla, sekä erikseen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kotihoidon osalta. Tutkimuksessa havaittiin, että ulkoistuskunnissa saavutettiin kustannussäästöä lähes jokaisella osa-alueella verrokkikuntiin nähden. Ainoastaan sosiaalitoiminnan kustannukset ulkoistuskunnissa nousivat. Tämä on ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa, minkä mukaan juuri sosiaalitoiminnassa havaittiin suurimmat kustannussäästöt. Tässä tutkimuksessa merkittävimmät säästöt saavutettiin terveystoiminnassa, tarkemmin sanottuna perusterveydenhuollossa. Tämä havainto on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa siinä mielessä, että myös aiemmin säästöjä on todettu tulleen myös perusterveydenhuollosta. Yksittäisiä ulkoistuskuntia tarkastelemalla voitiin karkeasti sanoa 16 kunnan 26:sta saavuttaneen kustannussäästöjä koko sosiaali- ja terveystoiminnan tasolla. Merkittävimpiä havaintoja tutkimuksessa on se, että ulkoistuskuntien kustannusten vertaileminen kokonaisuutena on haastavaa, muun muassa kunta- ja vuosikohtaisen vaihtelun vuoksi. Tulokset ovat herkkiä verrokkiryhmän ja seurantajakson valintojen suhteen, minkä vuoksi johtopäätösten kanssa tulisikin olla varovainen