Yksinkertaisia elämäntapoja kaupunkimiljöössä: Laadullinen tutkimus vapaaehtoisesta yksinkertaistamisesta kaupungissa

Human behaviour is scientifically proven pivotal to the Earth system. This study delves into the interrelation of humans and the environment through its topic and approach. The aim is to gain understanding of voluntary simple living in urban living environments – an area little studied. The topic is approached through literature of voluntary simplicity (VS) and lifestyle minimalism as well as through environment-behaviour studies and urbanism. An empiric study is made by interviewing people leading simple lifestyles and residing in Helsinki, and by using a method of thematic analysis. The research paradigm is existential-phenomenological as the focus is on lived experience from a first-person view and on contextuality. The ontology is in-the-world, and the unit of analysis, as adapted from environment-behaviour studies, is the person-in-environment system. The scope of VS involves a variety of approaches but common to them are low consumption and valuing non-material aspects of life. Drivers to simple living vary from personal interest to i.a. environmental values, with personal backgrounds having a significant impact. Ideally VS combines satisfaction with sustainability – a correlation found in several studies, but not necessarily recognised widely. Some meanings that the participants associate with their lifestyle can be seen in their relation to the city, i.a. seeking facility and independence, saving resources, valuing access instead of ownership, and appreciating natural areas and human scale. This study also shows the important role that social and physical environments have on the formation of lifestyles, from homes to daily living environments. However, VS is not linked to any certain kind of environment: preferences vary from home size to involvement in communal activities. Further, this study reveals aspects in the city supporting and hindering simple living. Based on the participants’ ability to fulfil their needs, desires, and values, Helsinki as a living environment seems to fit VS rather well. These findings provide insights to urban development that supports sustainable living and well-being of humans and the environment. Experiences of VS and behavioural change can be valuable for sustainability transitions where behavioural aspects are part of a larger systemic change. This study suggests that sustainability of VS should be assessed thoroughly, and that VS should be further studied in relation to different kinds of living environments.Ihmisten toiminnalla on todistetusti ratkaisevia vaikutuksia maapallolla. Tämä tutkimus sukeltaa ihmisen ja ympäristön vuorovaikutussuhteeseen aiheeltaan ja lähestymistavaltaan. Tavoite on kerryttää ymmärrystä elämäntavoista, joissa yksinkertaisuus on valinta (englanniksi voluntary simplicity: VS), erityisesti kaupunkiympäristössä. Aihetta lähestytään VS-kirjallisuuden ja elämäntapaminimalismin sekä ympäristöpsykologian ja kaupunkitutkimuksen kautta. Empiirinen tutkimus toteutetaan haastattelemalla helsinkiläisiä, jotka sopivat tutkimuksen rajaukseen, ja käyttämällä analyysimenetelmänä teemoittelua. Tutkimusparadigma on eksistentiaalisfenomenologinen, sillä keskiössä ovat eletyt kokemukset yksilön näkökulmasta sekä kontekstuaalisuus. Analyysin kohteena on ihmisen ja ympäristön muodostama kokonaisuus. VS on ilmiönä laaja ja sisältää erilaisia lähestymistapoja, joille yhteistä on vähäinen kulutus ja ei-materiaalisten asioiden arvostus. Motiivit elämäntavalle vaihtelevat omista eduista mm. ympäristöarvoihin. Myös henkilökohtaisella taustalla on merkittävä vaikutus. Ihanteellisesti VS yhdistää tyytyväisyyden kestävyyteen. Tätä yhteyttä tukee moni tutkimus, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta laajemmin. Jotkut osallistujien elämäntavoilleen antamista merkityksistä näkyvät heidän suhteessaan kaupunkiin: mm. helppouden ja itsenäisyyden tavoittelu, resurssien säästäminen, saatavuuden ja saavutettavuuden arvostaminen omistamisen sijaan, sekä luonnollisten alueiden ja ihmismittakaavan arvostus. Tämä tutkimus osoittaa myös sosiaalisten ja fyysisten ympäristöjen tärkeän roolin elämäntapojen muotoutumisessa, kodeista päivittäiseen elinympäristöön. VS ei kuitenkaan rajoitu tietynlaisiin ympäristöihin, ja mieltymykset vaihtelevat asunnon koosta yhteisölliseen toimintaan. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa yksinkertaisia elämäntapoja tukevia ja rajoittavia tekijöitä. Osallistujien mahdollisuudet täyttää tarpeensa, toiveensa ja arvonsa viittaavat siihen, että Helsinki soveltuu VS-elämäntavoille. Nämä havainnot tarjoavat näkökulmia kaupunkikehitykseen, joka tukee kestävää elämää sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Kokemukset VS-elämäntavoista ja toiminnan muutoksista voivat olla arvokkaita kestävyysmuutoksessa, jossa elämäntavat ovat osa laajempaa systeemistä muutosta. Jatkotutkimusehdotuksia ovat VS:n kestävyyden perusteellinen tarkastelu sekä VS:n tutkiminen suhteessa erilaisiin elinympäristöihin