Place Attachment - The Effects of People-place Connection to the Socio-ecological Resilience of Cities

Kaupunkisysteemit ovat kompleksisia kokonaisuuksia, jotka koostuvat monista tai jopa lukemattomista osatekijöistä sekä niiden välisistä vuorovaikutussuhteista. Systeemiajattelua hyödynnetään monimutkaisten järjestelmien ymmärtämisen apuvälineenä, ja siitä syystä se soveltuu erinomaisesti myös kaupunkisysteemien tarkasteluun. Systeemien toimintaa kuvataan käsitteillä kuten tasapainotilalla, kynnysarvolla, vakaudella ja resilienssillä. Vakaus kuvaa systeemin kykyä palata häiriötekijän kohdattuaan takaisin tasapainotilaansa. Resilienssi taas mittaa systeemin sinnikkyyttä ja sen kykyä sietää häiriöitä ilman, että systeemin sisäiset vuorovaikutussuhteet muuttuvat ratkaisevasti. Kaupunkisysteemien tapauksessa resilienssistä puhutaan usein urbaanina resilienssinä. Urbaanin resilienssin sisältöä voidaan tarkastella usean erilaisen mallin kautta, joista yksi hyvin yleinen on jakaa se kolmeen osa-alueeseen: sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen resilienssiin. Sosiaalisen resilienssin voidaan nähdä koostuvat kuudesta erilaisesta ominaisuudesta, joista yksi on ihmisen ja paikan välinen yhteys. Ihmisen ja paikan välinen yhteys eli paikkasidos on ajan myötä muodostuva tunnepitoinen side johonkin tiettyyn ympäristöön tai tilaan. Paikkasidos voi ilmetä monella tavalla ja siksi sitä tarkastellaankin erilaisten pääteemojen, kuten minä, muut ja ympäristö, kautta. Paikkasidos tunnistaa ihmisen ja ympäristön keskinäisen riippuvuussuhteen ja on siten läheisessä yhteydessä sosio-ekologisiin systeemeihin (SES). SES:it ovat sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden yhdessä muodostamia systeemejä, jotka tarkastelevat ihmistä ja luontoa vuorovaikutteisena ja toisistaan riippuvaisena kokonaisuutena. Läheisen yhteyden johdosta paikkasidosta tulisikin tutkia tärkeänä osana SES:ien toimintaa, sillä paikkasidosta voidaan pitää myös yhtenä SES:in resilienssin osatekijänä. Paikkasidoksen teemojen ja sosio-ekologisen resilienssin välisistä yhteyksistä on löydettävissä monia esimerkkejä, joissa paikkasidoksella on positiivisia vaikutuksia SES:n resilienssiin. Paikkasidoksen erilaisilla ilmenemismuodoilla voi olla suoria vaikutuksia SES:n sosiaaliseen tai ekologiseen resilienssiin tai jopa molempiin. Pääteemojen ohella paikkasidos voidaan jaotella pysyvyys- ja muutosorientoituneeseen paikkasidokseen. Kummallakin paikkasidoksen muodolla on merkityksensä SES:n resilienssin edistämisessä, mutta on hyvin tapauskohtaista, milloin ne vauhdittavat tai pahimmillaan jarruttavan SES:n kehittämistä. Suunnittelussa on siis muistettava tiedostaa myös paikkasidoksen mahdolliset haasteet. Kaupungistumisen myötä kaupunkisysteemit kohtaavat yhä kasvavaa painetta toimia kestävästi. Resilienssin on yksi systeemin ominaisuuksista, mutta se on samalla merkittävä työkalu kestävyyden edistämiseen. Paikkasidos taas toimii yhtenä resiliessin osatekijänä, minkä takia paikkasidoksella voidaan vaikuttaa välillisesti myös kestävyyteen. Maisema-arkkitehtuurin voisi katsoa yhdistävän nämä kaksi tavoitetta: merkityksellisten paikkojen luomisen (paikkasidos) kestävällä ja ympäristön ominaispiirteet huomioivalla tavalla (resilienssi). Maisema-arkkitehteina ja monialaisina asiantuntijoina meidän onkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää ihmisen ja paikan välistä yhteyttä kestävämpien kaupunkien saavuttamisessa