Lapsi tarpeessa suojelun- Lastensuojeluasiakkuuteen siirtymisen syyt käytännön sosiaalityössä

Pro gradu-tutkimukseni tarkoituksena on selvittää mitkä lastensuojelulliset huolet näyttäytyvät lastensuojeluasiakkuuteen siirtymisen syinä, sekä tarkastella muiden tekijöiden merkitystä lastensuojeluasiakkuuden alkamisen taustalla. Tutkimus käsittelee siirtymiä perhesosiaalityöstä lastensuojeluun eli näiden välistä rajapintaa. Perhesosiaalityö käsittää sosiaalihuoltolain (30.12.2014/1301) mukaisen sosiaalityön. Tutkimuksen aihe on noussut käytännön sosiaalityön tarpeista. Teoreettinen viitekehykseni koskee asiakkuuksien välistä rajapintaa. Tarkastelen tätä portinvatijuuden (Lewin 1949) sekä katutason byrokraattien toiminnan (Lipsky 1980) kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu eteläsuomalaisen keskisuuren kaupungin perhesosiaalityön asiakasdokumenteista, jotka on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksessa on otettu laajasti huomioon tutkimusetiikka. Analyysi osoittaa, että lastensuojelulliset huolet liittyvät monimuotoisesti sekä vanhemmuuteen että lasten ja nuorten omaan tilanteeseen sekä käytökseen. Lapsen suojelun tarpeen aiheuttaa lähes jokaisen lapsen ja nuoren kohdalla useammat huolet, kuten koulunkäynnin haasteet, vapaa-ajan vietto, päihteiden käyttö, väkivalta sekä psyynen vointi. Vanhemmuuteen ja kasvuoloihin liittyvissä huolissa painottuvat vanhempien päihteiden käyttö, psyykkinen vointi, väkivallan elementit sekä erilaiset haasteet vanhemmuudessa ja perhe-elämässä. Yksittäisillä huolilla ei ole oleellista vaikutusta lastensuojeluasiakkuuden alkamisen syinä. Lastensuojeluasiakkuuteen päätyminen tapahtuu tavallisimmin sosiaalityön riittämättömien resurssien vuoksi. Lastensuojeluasiakkuus nähdään mahdollisuutena tukea lasta ja perhettä kokonaisvaltaisemmin. Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei sosiaalihuoltolain asettamiin tavoitteisiin tutkittavan kunnan osalta perhesosiaalityössä ole päästy