Distinct life course leisure-time physical activity trajectories and related health behaviors: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

Physical activity (PA) has been suggested to play a role in the adoption of other health-enhancing behaviors. However, the evidence remains scarce. This dissertation research investigated the diverse pathways (i.e., trajectories) of leisure-time physical activity (LTPA) from childhood to middle age in the general population and the associations of these trajectories with other health-related behaviors (dietary behavior, screen and television time during leisure, binge drinking, smoking, and sleeping). The doctoral dissertation yielded four original publications (I–IV). Study I systematically reviewed the articles identifying PA trajectories and related factors. Self-reported data from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study were used in studies II-IV. Participants (N=3553, 51% women) were aged between 9 and 18 years at baseline (1980) and between 33 and 49 years at the last follow-up (2011). Trajectories were identified with latent profile analyses (II-IV). Models were adjusted for selected covariates. The findings supported previous observations of the high prevalence and persistence of inactivity and low activity when compared to high or moderate activity in the general population (I-IV), especially in old age (I). Trajectories describing a decline in PA during childhood and adolescence were often reported whereas trajectories of increasing PA were observed in adults (I, III, IV). Men and women identified in the persistently active or increasingly active trajectories had a healthier diet (III, IV), lower smoking frequency, and fewer sleep difficulties (women only) when compared to their low-active or inactive peers (IV). Associations of screen and television viewing time with the LTPA trajectories were ambiguous (II, IV). Being persistently active or succeeding in increasing one´s LTPA level during the life course may be important, not only owing to the benefits of PA for health, but also because it may relate to the adoption of other health behaviors, in particular switching to a healthier diet. Causality should be addressed in future intervention studies with objective measurements.Liikunta-aktiivisuuden merkitystä terveellisten elintapojen omaksumisessa elämänkulun aikana on tutkittu rajallisesti. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia väestöstä kehityspolkuanalyysillä identifioituja liikunta-aktiivisuuden alaryhmiä ja niiden yhteyttä muihin elintapoihin: ravintotottumuksiin, vapaa-ajan ruutuaikaan, unen laatuun ja määrään, tupakointiin ja alkoholinkäyttöön. Tutkimus koostui osatutkimuksista I-IV. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus (I) kokosi yhteen kehityspolkuanalyysillä liikunta-aktiivisuutta elinkaaren aikana tutkineet pitkittäistutkimukset. Osatutkimuksissa II-IV käytettiin Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -pitkittäistutkimuksessa kyselylomakkein kerättyä aineistoa, josta identifioitiin kehityspolkuanalyysillä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden alaryhmät lapsuudesta keski-ikään. Mukana oli kuusi ikäkohorttia (N=3553, 51% naisia), joita on tutkittu kahdeksan kertaa vuosien 1980 (tutkittavat 9-18 v.) ja 2011 (tutkittavat 33-49 v.) välillä. Liikunnallisesti inaktiivinen elämäntyyli vaikutti pysyvämmältä kuin liikunnallisesti aktiivinen (I, III, IV). Suurin osa tutkittavista identifioitiin vähän liikkuvien tai inaktiivisten ryhmiin (I, III, IV) heidän osuutensa kasvaessa iän myötä (I). Liikunta-aktiivisuuden väheneminen alkoi usein jo kouluiässä (I). Aikuisilla havaittiin myös liikunta-aktiivisuuden lisääjien ryhmiä (I, III, IV). Epäterveellisiä elintapoja (epäterveellinen ravinto ja tupakointi molemmilla sukupuolilla ja univaikeudet naisilla) esiintyi todennäköisemmin vähän liikkuvilla tai inaktiivisilla kuin säännöllisesti lapsuudesta keski-ikään liikkuneilla tai liikunta-aktiivisuuttaan lisänneillä (III-IV). Ruutuajan ja televisioajan yhteydet liikunta-aktiivisuuteen olivat monitulkintaiset (II, IV). Läpi elämän jatkuva liikunta-aktiivisuus tai sen lisääminen lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen on aikuisuuden terveyskäyttäytymisen kannalta tärkeää: ei ainoastaan liikunnan terveyshyötyjen vuoksi, vaan myös muiden terveellisten elintapojen (etenkin terveellisten ravintotottumusten) omaksumisen vuoksi. Kausaalisuutta tulisi tutkia tarkemmin interventioissa käyttäen objektiivisia mittareita