Yhdysvaltojen hallinnon pelkoja ja odotuksia Euroopassa toisen maailmansodan päättyessä

Tutkimukseni aiheena on tarkastella mitä välittömiä odotuksia ja pelkoja Yhdysvaltojen hallinnon sisällä esiintyi toisen maailmansodan päättyessä Euroopassa. Tutkin vuoden 1945 ja 1946 lähteitä postwar-näkökulmasta, jossa sodan ja rauhan “välimaastoa” tutkitaan omana hyvin lyhyenä mutta keskeisenä ajanjaksonaan, eikä varsinaisesti toisen maailmansodan päättymisenä tai kylmän sodan alkuna. Tarkka aikarajaus on vuoden 1945 huhtikuusta vuoden 1946 helmikuuhun. Rajaus alkaa Trumanin noususta presidentiksi, joka tarkoitti suurta muutosta Yhdysvaltojen hallinnossa ja ulkopolitiikassa. Rajaukseni päättyy Neuvostoliittoa kritisoineeseen ns. Long Telegramiin, jonka sisältö oli tärkeässä roolissa Trumanin alkaessa kiristää ulkopolitiikkaansa suhteessa Neuvostoliittoon. Päätutkimuskysymykseni on: millaisia haasteita ja uhkia sodan päättymisessä Euroopassa nähtiin ja miten uhkakuvat muodostettiin? Tutkimuksen lähteinä käytän Foreign Relations of the United States (FRUS) -tietokannan asiakirjoja. FRUS- tietokanta sisältää runsaasti diplomaattien, virkamiesten, neuvonantajien sekä ministereiden sähkeitä, muistioita ja kokousten pöytäkirjoja. Lähteistä osa on hyvin virallisia sekä sisällöltään että ulkoasultaan, mutta osa on henkilökohtaisempaa kommunikointia, joka taas on hyvin suorasanaista. Tärkein tutkimusmenetelmäni on narratiivianalyysi, jonka avulla pyritään ymmärtämään aikalaisten narratiiveja, eli tulkitaan sitä, mitä he ajattelivat eri asioista ja millainen heidän maailmankuvansa oli. Narratiivien analysointi vastaa tutkimuksessani kysymykseen siitä, millaisena yhdysvaltalaiset näkivät ympäröivän maailmansa ja samalla se myös kertoo heidän omista identiteeteistään. Kiinnitän huomiota myös narratiivien muodostamiseen ja keskityn etenkin historiapolitiikan tarkasteluun, koska historiapolitiikka oli keskeisessä roolissa yhdysvaltalaisten pyrkiessä hahmottamaan vieraiden valtioiden ja kansojen toimintaa. Tiivistetysti tutkimustulokseni ovat: Vuonna 1945 Trumanin hallinto näki Euroopassa suuria haasteita ja uhkia, mutta koki, että ne olisivat olleet ratkaistavissa diplomatialla. Ilmassa oli peloista huolimatta siis varovaista optimismia. Vuoden 1946 alkaessa Trumanin ja hänen lähipiirinsä tulkinta Euroopan tilanteesta muuttui yhä synkemmäksi varsinkin Neuvostoliittoa koskien. Muutos näkökulmassa Eurooppaa kohtaan muutti myös yhdysvaltalaisten käsitystä omasta roolistaan. Siinä missä vuoden 1945 kesällä Trumanin hallinto näki Yhdysvallat tasapuolisena “erotuomarina” Euroopan asioissa, vuoden 1946 alussa yhdysvaltalaiset alkoivat kasvavassa määrin omaksua myöhempää kylmän sodan rooliaan Neuvostoliiton ja kommunismin vastavoimana