Viulunsoitonopettajien kokemuksia improvisaation opettamisesta

Improvisointi on ollut aina osa musiikkia, mutta tästä huolimatta vasta viime vuosien aikana on alettu puhumaan sen tärkeydestä osana musiikin sekä soiton opetusta. Vuonna 2017 julkaistussa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmassa painotetaan improvisaatiota enemmän kuin aikaisemmissa opetussuunnitelmissa. Tämän myötä mielenkiinto lisääntyi tämän aihepiirin tutkielman tekemiselle, sillä viimeistään vuoden 2019 aikana musiikkioppilaitokset ovat ottaneet improvisaation jo opetuksessaan huomioon ja mahdollisesti myös käytäntöön. Myös omat mielenkiinnonkohteet sekä työelämässä vastaan tulleet näkökulmat ja kysymykset improvisaation suhteen lisäsivät halua kirjoittaa tutkielman tästä aihepiiristä. Maisterintutkielmani tarkoituksena oli kerätä viulunsoitonopettajien kokemuksia improvisaation opettamisesta. Tutkielma avaa rehellisesti viulunsoitonopettajien ajatuksia sekä kokemuksia improvisaatiosta ja kartoittaa tilannetta siitä, miten viulunsoitonopettajat tällä hetkellä kokevat improvisaation opettamisen ja miten he sitä opetuksessaan käyttävät. Tutkielmassa selvitetään myös minkälaisia hyötyjä improvisaation opettamisesta koetaan olevan oppijalle. Tutkielmani on laadullinen tutkimus ja toteutin sen haastattelemalla neljää pätevää viulunsoitonopettajaa teemahaastattelun keinoin. Tutkimustuloksista selvisi ennen kaikkea se, miten tärkeänä improvisoinnin opettamista pidetään. Sen avulla oppijan uskottiin oppivan valtavan monipuolisesti tärkeitä taitoja niin musiikkia kuin yleisesti elämää ajatellen. Eritoten improvisoinnin avulla koettiin oppivan vuorovaikutustaitoja, heittäytymiskykyä ja uskallusta sekä näin ollen vapautta itseilmaisuun, omistajuuden tunnetta omaa instrumenttia kohtaan sekä teknisiä soitannollisia taitoja. Tutkimustulosten myötä esiin nousi myös huoli nykyisestä opetussuunnitelman muutoksesta, joka painottaa improvisaatiota enemmän kuin aiemmin, samalla kuitenkaan oppilaitosten tarjoamatta opettajille koulutusta sen tiimoilta