Suomalaisen jalkapallon liigaseurat ammattimaistumisen prosessissa

Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen jalkapallon pääsarjaseuroja urheilun ammattimaistumisen näkökulmasta. Tarkastelussa ovat sekä miesten pääsarja, Veikkausliiga, että naisten pääsarja, Kansallinen Liiga. Urheiluseuratoiminnan juuret ovat suomalaisessa yhteiskunnassa olleet vahvasti vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa, mutta kuluneiden vuosikymmenten aikana globaalit muutokset urheilu- ja liikuntakulttuurissa kohti markkinallista viihdeurheilua ovat vaikuttaneet myös kansalliseen urheilukulttuurimme. Tutkielma muodostuu teoriaosuudesta sekä empiirisestä osuudesta. Teoriaosuus on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, jossa muodostetaan kuva aihepiirin aiemmasta tutkimuksesta, kootaan tutkielman teoreettinen viitekehys sekä asetellaan tutkielman tarkemmat tutkimuskysymykset. Tutkielman empiirisessä osuudessa puolestaan pureudutaan tutkimuskysymyksiin asiantuntijahaastatteluiden, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen toteuttaman seurakyselyn ja muiden täydentävien aineistojen avulla. Liikuntakulttuurin muutoksen myötä Suomessa urheilu- ja liikuntaseurojen toiminta on eriytynyt ja monet seurat ovat alkaneet kehittyä kohti ammattimaisempaa toimintaympäristöä. Korkeimmilla sarjatasoilla toimivat jalkapalloseurat ovat lajissaan tämän muutoksen kärjessä, koska samalla organisatorisella kentällä kilpailevien seurojen on pystyttävä vastaamaan muiden seurojen tuomaan kilpailuun. Kilpailullisten syiden lisäksi ammattimaistumista edistävät institutionaaliset tekijät, joihin lukeutuvat lajiliiton pakottavat normit, kuten liigalisenssiehdot, ja erinäiset kannustimet, kuten liigojen sisäisen rahanjaon perusteet. Tutkielman aineiston perusteella Veikkausliigassa seurat jakautuvat taloudellisilta resursseiltaan kolmeen eri kategoriaan, jossa suurimmat taloudelliset resurssit omaavat seurat pystyvät kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti, kun taas heikommassa taloudellisessa asemassa olevat seurat joutuvat kamppailemaan täyttääkseen liigalisenssin ehdot. Kansallisessa Liigassa seurojen profiilit sen sijaan ovat monimuotoisempia jakautuen neljään eri kategoriaan, joissa seurojen toimintamallit eroavat toisistaan enemmän kuin Veikkausliigassa. Tämä johtuu muun muassa siitä, ettei Kansallisen Liigan organisatorinen kenttä ole ehtinyt vakiintua samoin kuin Veikkausliigassa lyhyemmän historiansa aikana. Naisten jalkapallo on kuitenkin viime vuosina alkanut ottaa yhä enemmän askeleita kohti markkinallista urheiluliiketoimintaa.This master's thesis of the social sciences of sports examines the league clubs of Finnish football from the perspective of the professionalization of sports. Both the men's main league, Veikkausliiga, and the women's main league, the National League, are under review in this thesis. The roots of sports club activities in Finnish society have strongly been in voluntary civic activities, but in recent decades, global changes in sports culture towards more of a market-based environment have also affected our national sports culture. The dissertation consists of a theoretical and an empirical part. The theoretical part consists of a literature review, in which a picture of the previous research in the field is formed, the theoretical framework of the dissertation is compiled, and the more detailed research questions of the dissertation are set. The empirical part of the dissertation, on the other hand, addresses research questions through expert interviews, a club survey conducted by the Research Institute for Olympic Sports and other supplementary materials. With the change in Finnish sports culture, the activities of sports clubs have begun to diversify, and many clubs have begun to develop towards professionally operating environment. Clubs operating at the highest leagues are at the forefront of this change, as organizations competing in the same organizational field must be able to keep up with the. Secondly, professionalization is promoted by institutional reasons, which include the football federation’s mandatory norms, such as league licenses, and other incentives such as the criteria for the distribution of revenue within the leagues. It seems that in the Veikkausliiga, clubs are divided into three different categories in terms of their financial resources, where the clubs with the largest financial resources can develop their activities in the longer term, while clubs with a weaker financial position struggle to meet the conditions for the league license. In the National League, on the other hand, the profiles of the clubs are more diverse, divided into four different categories, where the goals and operating models of the clubs differ more than in the Veikkausliiga. This is due, among other things, to the fact that the organizational field of the National League has developed later than Veikkausliiga. However, in recent years, women’s football has begun to take more and more steps towards the market-based sports business