Kehyskertomusrakenne draamakäsikirjoittamisen työvälineenä

Tutkielma tarkastelee kehyskertomusrakennetta käsikirjoittamisen muotona, keskittyen esityskäsikirjoittamiseen teatterille. Kehyskertomuksia sisäkertomuksineen lähestytään etupäässä kirjallisuudentutkimuksen, kuten narratologian teorioiden kautta. Tutkielma hyödyntää myös draaman- ja teatterintutkimuksen alojen lähteitä, ja arvioi uudenlaisia käsikirjoittamisen muotoja yleisemmin, myös draaman jälkeisen teatterin kontekstissa. Lisäksi se yhdistää aiheen käsittelyyn joitakin media- ja elokuvakäsikirjoittamisen sisältöjä, ja pyrkii antamaan myös käytännönläheistä tietoa luovan käsikirjoittamisen tueksi. Näkökulma on teatterissa, mutta soveltaen huomiot voivat olla käyttökelpoisia muissakin yhteyksissä. Teoreettiset lähtökohdat ovat kehyskertomusrakenteiden yleisten ominaisuuksien määrittelyssä narratologisesti, sivuten myös sen vieruskäsitteitä. Tarkemmin keskitytään erityisesti biografisiin kehyskertomuksiin, ja niiden erityispiirteisiin. Lajia, joka yhdistelee ominaisuuksia niin faktasta kuin fiktiostakin, esitellään sekä muutamien esimerkkiteosten kautta että teoretisoiden. Laajimman käsittelyn saa tekijän itsensä käsikirjoittama ja sovittama esitysteksti Kuolleiden henget – Edgar Allan Poen tarinoita tapaustutkimuksena kehyskertomusrakenteen sisältävästä tekstistä. Osiossa avataan sen useita erilaisia tekstilajeja yhdistelevää muotoa ja tarkastellaan kirjoitusprosessia suunnittelusta lähtien aina valmiiksi esitystekstiksi asti. Kohdetekstiin sovelletaan esitettyjä teoreettisia sisältöjä, ja sen kautta osoitetaan ja havainnollistetaan käsikirjoittamisen muodon käytännön hyödyntämisen mahdollisuuksia