Haastetun oppiaineen puolustajat : uskonnonopettajana peruskoulun syntyvaiheessa

The character of religious education was widely discussed during the planning stage of comprehensive school in the late 1960s and in the early 1970s. This study aims at adding the teachers’ own voice to the overall view. Its main question is what shared issues there were in the career trajectories of RE teachers born in the 1930s at the outset of comprehensive school. This study examines the career trajectories of the Finnish Religious Education (RE) teachers via an autobiographical retrospective approach and via archival materials from the aforementioned decades. The research data consists of retrospective narratives written by now-retired Finnish RE teachers born in the 1930s (N = 62). The data was collected in 2011 and analyzed with methods of qualitative content analysis. The first part of the study asks what important aspects teachers promoted when the new school system was born and what kind of an overall picture could be illustrated. The second one asks what kind of challenges RE teachers faced and solved. The third one is about the relationship between one’s reli-gious background and professionality in career trajectories while the fourth one is centered on RE teachers’ career orientations. According to these studies, the confessionality of RE was the major concern for teachers. They started to defend it and initiated a strong focus on pedagogical development in their work as a response for the societal demands and challenges that they faced as far as RE as a subject was concerned. Most of the teachers had been affiliated with the revivalist movements in some point of their life but they kept their personal religious life distinctively apart from their professional role as teachers. The fourth article represents four examples of the teachers’ ways to tell about their respective career trajectories including religious aspects, youth support, pedagogical development, and political activities in associations. Together, these four articles state that teachers have perceived their subject as a very special and valuable one while finding it notably challenged by political discussions. They defended it mostly by developing their pedagogical abilities and related instruction. They started to develop pedagogy, professional skills, and learning material in order to prove their high level of competence and professionality as well as the equally high quality of the teaching materials and subject contents to show in so doing that RE brought as valuable a contribution to the curriculum and to general education as the other subjects did.Uskonnonopetuksen luonteesta keskusteltiin peruskoulua kaavailtaessa 1960 ja 1970-lukujen taitteessa sekä peruskoulun alkaessa. Aiemmassa tutkimuksessa on nähtävissä tätä yhteiskunnallista ja koulupoliittista keskustelua, jossa tarkastellaan erityisesti opetusmallia. Alan tutkimus ei juurikaan tarkastele opettajien omaa ääntä ja kokemusta näistä vaiheista. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täydentämään kuvaa historiasta opettajien muistelukerronnan oman äänen kautta. Kokoavana tutkimusnäkökulmana tässä tutkimuksessa on se, mitkä seikat ovat keskeisiä 1930-luvulla syntyneiden uskonnonopettajien urapolkuun kohdistuvissa narratiiveissa peruskoulun syntyvaihetta kuvattaessa. Tutkimuksen kirjoitelma-aineisto kerättiin vuonna 2011 lähettämällä 1930-luvulla syntyneille uskonnonopettajille kutsu osallistua tutkimukseen. Tutkimukseen osallistui 62 opettajaa. Kirjeessä opettajia pyydettiin kirjoittamaan kertomus omasta elämänurastaan uskonnonopettajina. Tätä muistelukerronta-aineistoa käsiteltiin laadullisen sisältöanalyysin avulla. Kirjoitelma-aineiston lisäksi hyödynnettiin aiemmin tutkimuksessa tuntemattomia arkistolähteitä Ensimmäisen osatutkimuksen tutkimuskysymys on, mitä uskonnonopettajien ajamat näkökulmat olivat uuden koulumallin syntyessä ja millainen kokonais-kuva syntyprosessista voidaan muodostaa dokumentaation varassa. Toisen osa-tutkimuksen tutkimuskysymys on, millaisia haasteita uskonnonopettajat kohtasivat työssään ja miten he ratkaisivat ne. Kolmas osatutkimus tarkastelee sitä, miten henkilökohtaisen vakaumuksen ja professionaalisuuden suhde tuli esille opettajien urakertomuksissa. Neljäs osatutkimus tarkastelee sitä, millaisia ovat 1930-luvulla syntyneiden uskonnonopettajien opetusuraorientaatiot. Näiden osatutkimusten aineistoanalyysien pohjalta tuloksena voidaan todeta, että tunnustuksellisuus oli uskonnonopetuksen keskeinen kysymys opettajille. He alkoivat puolustaa tunnustuksellisuutta. Työssään opettajat keskittyivät pe-dagogiseen kehittämiseen vastauksena oppiaineen yhteiskunnallisiin ja koulu-poliittisiin haasteisiin. Useimmilla opettajilla oli herätysliiketausta jossakin elämänsä vaiheessa, mutta he erottivat uskonnollisen puolensa selkeästi ammat-tiroolistaan opettajana. Neljäs artikkeli esittää neljä opetusuran orientaatiota, joiden kautta elämänurista kerrotaan. Opettajat jakautuvat uskonnollisiin toimi-joihin, pedagogiikan kehittäjiin, kasvattajiin ja oppiaineen edun ajajiin. Väitöstutkimuksen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että opettajat kokivat kertomuksissaan oppiaineen merkittävänä ja erityisenä. He kokivat, että se oli haastettu poliittisissa keskusteluissa, ja puolustivat oppiainettaan ennen kaikkea ammatillisten taitojen ja oppiaineen kehittämisen kautta. Kehittämistyön tarkoituksena oli todistaa, että uskonto on samalla lailla korkeatasoinen oppiaine kuin koulun muutkin oppiaineet ja tukee siten koulun kokonaisuutta