Kallonmurtumat ikääntyneessä väestössä : retrospektiivinen havainnoiva tutkimus

Pään trauman seurauksena syntyvä aivovamma on kliinisesti merkittävä invaliditeetin ja kuolleisuuden aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Kallonmurtuman merkitys traumaattisia aivovammoja komplisoivana tekijänä on tunnettu. Samaan aikaan trendinä länsimaissa on väestön ikääntyminen, ja traumaattisen aivovamman saaneiden potilaiden kohdalla iän tiedetään olevan itsenäinen ennustetta heikentävä tekijä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella täysi-ikäisistä kallonmurtumapotilaista koostuvaa aineistoa. Tutkimuksessa verrattiin miten ikääntyneemmät potilaat eroavat nuoremmasta vertailuryhmästä aivovammojen ja muiden liitännäisvammojen osalta. Lisäksi vertailtiin eri vammamekanismien ja muiden taustatekijöiden eroavaisuuksia ryhmien välillä. Tutkimuksen aineisto koottiin retrospektiivisenä potilasasiakirjatutkimuksena Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) traumakeskuksessa, Töölön tapaturma-asemalla, vuosina 2013-2018 hoidetuista potilaista, joilla oli diagnosoitu kallonmurtuma. Aineisto käsitti 526 potilasta. Potilaiden keski-ikä oli 51,4 vuotta. Miesten osuus oli 78,5 %. 60-vuotiaita ja tätä vanhempia oli 37,3 % potilaista, 41,0 % aivovamman saaneista, ja 66,7 % menehtyneistä. Potilaista 420:lla todettiin myös kallonsisäinen vamma, ja näistä 60 menehtyi. Kallonmurtuma ilman kallonsisäistä vammaa oli 106 henkilöllä, ja tässä ryhmässä kuolleita ei ollut. Vammamekanismien osalta samalla tasolla kaatuminen oli selvästi yliedustettuna iäkkäämpien vertailuryhmässä. Vaikka näihin assosioitui ampumavammoja lukuun ottamatta suurin kallonsisäisen vamman esiintyvyys, oli kuolleisuus portaissa kaatuneiden ja liikenneonnettomuudessa loukkaantuneiden keskuudessa yleisempää. Tämän pääteltiin johtuvan kliinisesti merkittävistä muista liitännäisvammoista, jotka komplisoivat potilaan hoitoa ja heikentävät ennustetta. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti aivovamman esiintymistä kallonmurtuman yhteydessä voidaan pitää kliinisesti merkittävänä kuolleisuuden aiheuttajana pään trauman saaneilla potilailla. Traumapotilaiden huolellinen diagnostiikka pään vammojen osalta, vammamekanismista riippumatta, on tärkeässä roolissa osana moniammatillista työskentelyä