Vastustamisoikeus ja oikeudenmukainen tasapaino

Tässä lainopillisessa tutkielmassa tarkastellaan TSA 21 artiklan 1 kohdan yleistä vastustamisoikeutta henkilötietojen hallinnan ja kontrollin välineenä, sekä henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeuden ja tiedollisen itsemääräämisoikeuden toteuttajana. TSA 21(1) artiklan mukainen vastustamisoikeus ei ole ehdoton oikeus. Rekisterinpitäjä voi jatkaa henkilötietojen käsittelyä, jos käsittelyn jatkamiseen huomattavan tärkeä ja perusteltu syy. Arvioinnissa on tasapainotettava yksilön edut, oikeudet ja vapaudet rekisterinpitäjän tai yhteisiä, kolmansien etuja ja oikeuksia vasten. Yleisen vastustamisoikeuden soveltaminen edellyttää siten tapauskohtaista punnintaa rekisterinpitäjän ja kolmansien sekä rekisteröidyn oikeuksien välillä. Tutkielmassa käsitellään vastustamisoikeuteen liittyvää oikeudellista punnintaa mekanismina, jolla oikeudenmukainen tasapaino, fair balance, voidaan tapauskohtaisesti saavuttaa. Ensimmäisen tutkintakysymyksen avulla tutkielmassa selvitetään, miksi henkilötietojen käsittelyn vastustamisoikeus on turvattu eurooppalaisessa tietosuojasääntelyssä, sekä käydään läpi vastustamisoikeuden tulkintaa ohjaava tausta ja yhteys henkilötietojen suojaan perusoikeutena. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi, miten oikeudenmukainen tasapaino on löydettävissä vastustamisoikeuden soveltamisen yhteydessä henkilötietoon liittyvien oikeuksien välillä. Tarkastelu suoritetaan EUT:n ja EIT:n ratkaisukäytännön sekä WP 29 tietosuojatyöryhmän ja Euroopan tietosuojaneuvoston (EDPB) kannanottojen sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kantojen valossa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin yleisen vastustamisoikeuden tulkinnan ja punninnan kannalta merkityksellisiä seikkoja esimerkkien sekä eurooppalaisen tietosuojasääntelyn tavoitteiden ja painopisteiden valossa. Kysymyksiä tarkastellaan oikeustieteellisestä näkökulmasta yksilön tietosuojaoikeuksien ja perusoikeuksien tehokkaan toteutumisen näkökulmasta. Kontekstin hahmottamiseksi tutkielmassa pyritään tiedostamaan yhteiskunnallinen ja taloudellinen paine sekä EU:n integraatiokehitys ja poliittinen ympäristö tietosuojasääntelyn taustalla. Vaikka henkilötietojen suojalla ja oikeudella hallita omia tietojaan on tärkeä merkitys niin yksilön kun demokraattisen yhteiskunnan kannalta, henkilötietojen suojan ei tule olla absoluuttinen oikeus. Punninta mahdollistaa oikeudenmukaisen tasapainon löytämisen yhtäältä eri oikeuksien ja intressien sekä toisaalta perusoikeuksien ja taloudellisten vapauksien välille. TSA toimii lainsäädäntökehyksenä sille, miten henkilötietojen suojaa voidaan tasapainottaa suhteessa muihin EU-oikeudessa tunnustettuihin perusoikeuksiin ja taloudellisiin vapauksiin. Oikeudenmukaisen tasapainon edellytys näkyy niin asetuksen jännitteisissä tavoitteissa, kuin yksittäisissä artikloissa. Avoimena normina myös vastustamisoikeuden soveltaminen edellyttää tapauskohtaisen punninnan tekemistä. Vastustamisoikeutta koskevassa punninnassa on kyse tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa annetaan merkitystä muun muassa rekisteröidyn henkilökohtaiselle tilanteelle, käsiteltävien henkilötietojen sisällölle sekä käsittelyn laajuudelle ja valituille käsittelytoimille. Tutkielman lopuksi hahmotellaan, millaiset rekisterinpitäjän tai kolmansien yhteiset intressit saattavat syrjäyttää rekisteröidyn oikeuden määrätä omista henkilötiedoistaan. Tutkielmassa esitetään, että rekisteröidyn oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä on lähtökohtaisesti asetettava etusijalle. Tutkielmassa hahmotetaan myös erityisen painavia syitä vastustamisoikeuden vastapainona, jotka voivat mennä rekisteröidyn oikeuden edelle tapauskohtaisessa punninnassa. Vaikka punninnassa, jolla tähdätään oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamiseen, on kyse korostetun tapauskohtaisesta arvioinnista, esitetään tutkielmassa tiettyjä osatekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille vastustamisoikeutta koskeville punnintatilantilanteille