Tasa-arvo epätasa-arvon rakennuspalikkana? : suomalaisen naisjärjestön tasa-arvodiskurssit globaalien valtasuhteiden uusintajana

Keskustelua sukupuolesta ja tasa-arvosta voidaan pitää osittain kahtiajakautuneena. Yhtäältä voi törmätä puheeseen, joka mieltää sukupuolen muuttumattomaksi ja tasa-arvon uhaksi, kun taas toisaalta vastaan voi tulla keskusteluja, joissa sukupuolen moninaisuus ja todellisen tasa-arvon merkitys tunnistetaan. Kansainväliseen YK-perheeseen lukeutuva UN Women Suomi asettuu jonnekin näiden kahden polemiikin välimaastoon. Naisjärjestö kertoo ajavansa tasa-arvoa, mutta tällainen tasa-arvo mielletään pääasiassa naisen ja miehen väliseksi. Sekä kansallisen että globaalin tason toimijana UN Women Suomi ja sen tuottamat diskurssit muodostavat itsessään kiinnostavan tutkimuskohteen. Tämän tutkielman aineistona toimii UN Women Suomen vuonna 2020 julkaisema verkkoaineisto, uutiset ja tositarinat. Tätä aineistoa analysoidaan hyödyntämällä Foucault’n diskurssianalyysiä. Foucault’n ajatukset juuri mikrotason vallasta tarjoavat työkalun aineiston analysointiin. Lisäksi kyseisen diskurssianalyysin avulla pyritään pureutumaan paremmin siihen, kenen ääni aineistossa kuuluu, minkälaista diskurssia sukupuolesta ja tasa-arvosta tuotetaan sekä millä tavoin vallankäyttöä legitimoidaan. Naisjärjestön verkkoteksteissä globaalin etelän tasa-arvotilanne nähdään keskeneräisenä samaan aikaan kun Suomen merkittävää johtoroolia tasa-arvoasioissa peräänkuulutetaan. Rakenteellinen näkökulma epätasa-arvosta ei nouse riittävästi esille ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia korostettaessa. Myös liiallisen naistoimijuuden vaaliminen sälyttää vastuun ongelmanratkaisusta nimenomaan näistä ongelmista kärsivien harteille. Lisäksi diskurssit globaalia epätasa-arvoa tuottavista rakenteista uusintavat olemassa olevia valtasuhteita globaalin etelän ja pohjoisen välille. Essentialistisista lähtökohdista ammentava tasa-arvopuhe ottaa siten huonosti huomioon epätasa-arvon intersektionaalisen luonteen sekä sukupuolen ja identiteettien moninaisuuden. Lisäksi naisjärjestön tasa-arvopuhe sijoittaa suurimmat tasa-arvohaasteet ”vähemmän kehittyneisiin maihin”. Vaikka tasa-arvon myönnetään paikka paikon olevan keskeneräinen myös Suomessa, kuva globaalista etelästä säilyy auttamatta stereotyyppisenä. Tällainen puhe asettuukin osaksi laajempaa orientalistista ja developmentalistista kontekstia, jonka avulla globaalin etelän todellisuutta toiseutetaan