Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia stressiperäisestä unettomuudesta

Uni on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä ja sen puutteella on merkittäviä vaikutuksia paitsi yksilön omaan elämään myös yhteiskunnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokemukset unettomuudesta ja miten he itse määrittävät unettomuutensa syytekijöitä. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. millainen kokemus unettomuus on opiskelijalle, 2. millaisia syy-seuraussuhteita opiskelijat unettomuudelle antavat ja miten ne jakautuvat yksilöllisiin ja ympäristöllisiin tekijöihin, sekä 3. millaisin toimin opiskelijat pyrkivät hallitsemaan ja ehkäisemään uniongelmiaan. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kyselylomake jaettiin Facebookissa opiskelijoiden sisäisissä kanavissa. Vastaajilta ei vaadittu lääkärin diagnoosia uniongelmista, vaan riittävää oli, jos vastaaja subjektiivisesti koki unettomuutta. Kokemusta unettomuudesta pyrittiin ymmärtämään muutaman tarkkaan harkitun avoimen kysymyksen avulla, joiden tarkoitus oli saada vastaajat kuvaamaan omia kokemuksiaan uniongelmista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Opiskelijoiden unettomuuden selitysmalleissa korostui kokemus stressistä, johon linkittyivät opiskelut, työt, ihmissuhteet ja elämäntapahtumat. Unettomuuden koettiin sen lisäksi johtuvan unen kannalta haitallisista käyttäytymismalleista tai persoonallisuuspiirteistä (ahdistusherkkyys, asioista huolehtiminen, älypuhelimen käyttö, ylivireys) ennemmin kuin ympäristöstä johtuvista tekijöistä. Ympäristöstä johtuvina syinä mainittiin muun muassa yhteiskunnan normit, jotka eivät tukeneet elämistä poikkeavassa rytmissä. Unettomuus oli kaiken kaikkiaan epämiellyttävä kokemus, joka aiheutti paljon negatiivisia tuntemuksia, kuten turhautuneisuutta ja epätoivoa. Opiskelijat olivat ylivirittyneitä, mikä näyttäytyi suurimman osan kohdalla vaikeutena saada mieli rauhoitettua iltaisin. Unettomuuden lääkkeettömissä hallintakeinoissa korostui oma asenne, terapia ja mielekkäiden asioiden tekeminen päivisin. Tulosten perusteella opiskelijat olivat varsin yksin uniongelmiensa kanssa. Korkeakouluissa voisi olla syytä tarjota opiskelijoille ohjeistusta elämänhallintaan, matalan kynnyksen keskusteluapua ja vertaistukea. Nämä keinot voisivat ehkäistä ylikierroksilla käymistä, jos mielen päällä olevia asioita olisi mahdollista käsitellä päiväsaikaan