Konferenssitulkkien prima vista -tulkkausratkaisut

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella konferenssitulkkien tekemiä prima vista -ratkaisuja ja sitä, miten he kokevat omat suorituksensa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevättalvella 2021 etäyhteyden kautta nauhoitettujen tulkkauskokeiden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui kolme konferenssitulkkia, jotka tulkkasivat kaksi rakenteeltaan ja rekisteriltään erilaista ranskankielistä tekstiä prima vista -menetelmällä suomeksi. Puheen rytmittämistä analysoitiin Praat-ohjelman avulla. Tulkkauksen arvioinnin subjektiivisuuden välttämiseksi tulkkausongelmien ja -strategioiden tunnistamisessa käytettiin Henri Barikin (1971) virhejaottelua. Semanttisen ekvivalenssin arvioinnissa Barikin jaottelun avulla pyrittiin analysoimaan kohdat, jotka tuottivat ongelmia yhdelle tai useammalle tulkille, minkä avulla voitiin arvioida kognitiivista kuormittavuutta. Daniel Gilen (2009) ja Marjorie Agrifolgion (2004) kognitiivista kuormittavuutta kuvaavat mallit auttoivat ymmärtämään syitä virheiden syntymiseen. Gilen (2009) tulkkausstrategioiden jaottelulla pyritään kuvamaan tulkkien tekemiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Aineistosta kävi ilmi, että lähdekielen interferenssi on vahvaa pitkissä virkkeissä kieliparissa ranska–suomi. Tulkit pilkkoivatkin merkitysyksiköt osiin työmuistin säästämiseksi eivätkä tulkanneet koko virkettä yhtenä virkkeenä vaan jakoivat sen osiin. Lukusanojen tulkkaaminen oli ongelmallista sijamuotojen monimutkaisuuden ja pituuden vuoksi, vaikka luvut olivat tulkin nähtävissä lähdekielisessä tekstissä. Niiden kohdalla ilmeni korjauksia ja toistoa. Tulkattavien tekstien haasteet osoittautuivat pitkälti yksilöllisiksi, sillä eri tulkeilla vaikeudet eivät liittyneet samoihin lähtötekstin kohtiin. Tulkkien käyttämissä strategioissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Haastattelujen kautta saatiin selville, että tulkit pyrkivät unohtamaan mahdolliset virheensä nopeasti ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Tutkimustuloksissa korostui tulkkauksen arvioinnin kompleksisuus, sillä virheiden lokerointi on hankalaa ja subjektiivista. Tulkkaus on kuitenkin aina epätäydellistä, joten pitäisi keskittyä positiivisiin aspekteihin negatiivisten sijaan