Saatanan tuntijat<br>Asiantuntijuus suomalaisessa saatananpalvontauutisoinnissa

Artikkelissa tarkastellaan erityisesti vuosituhannen vaihteessa paljon huomiota herättäneen saatananpalvonnan uutisointia ja asiantuntijuuden rakentumista uutisoinnissa. Tutkimuksessa kysytään a) ketkä valikoituivat asiantuntijoiksi saatananpalvontauutisoinnissa, b) mikä vaikutus asiantuntijoiden diskursseilla oli median välittämään hegemoniseen kuvaan saatananpalvonnasta, c) miten toisaalta samaiset diskurssit mahdollisesti vaikuttivat asiantuntijuuden rakentumiseen, sekä d) mitä tämä valikoitumisprosessi kertoo journalismin ja uskonnon suhteesta ylipäätään nykypäivän Suomessa. Aineistona tutkimuksessa on vuosilta 1988–2002 kerätty uutisaineisto, joka painottuu sanomalehtiin. Ensijaisesti nuorison rikollisuutena (hautausmaavandalismi, Hyvinkään paloittelumurha) uutisissa esiintyneen saatananpalvonnan asiantuntijoiksi valikoituivat poliisi, kirkon edustajat, erityisesti saatananpalvontaan erikoistuneet asiantuntijat, sekä nuoret itse. Varsinaisten asiantuntijadiskurssien lisäksi artikkelissa arvioidaan toimittajien roolia asiantuntijuuden rakentumisessa. Erityisenä seikkana esiin nousee herätyskristillisten asiantuntijoiden keskeinen asema ja sen olennainen vaikutus uutisten saatananpalvontadiskursseihin. Tätä ilmiötä voi pitää yhtäältä rikosuutisoinnin genrevaatimusten ja toisaalta toimittajien sekä laajemman toimituskulttuurin uskonnontuntemuksen puutteen seurauksena