Prevention and surgical treatment of parastomal hernias

Abstract Parastomal hernia (PSH) is not merely a complication but rather an inevitable consequence of a stoma, occurring in up to 50% of ostomies. However, the surgical treatment for PSH has high complication and recurrence rates. Prophylactic mesh placement at the index surgery has been used to reduce the incidence of PSH, but despite its promising early results, the significance of PSH prevention has been questioned. The aim of this thesis was to discover the long-term results of PSH prevention and the nationwide results of surgical treatment for PSH. Additionally, the thesis explored whether emergency surgery for diverticulitis is a significant risk factor for PSH. Study I investigated the long-term efficiency and safety of the intra-abdominal keyhole technique for preventing PSH after laparoscopic abdominoperineal resection (APR) for rectal adenocarcinoma. Although the mesh lowered the PSH repair rate and the risk of stomal prolapse, the technique failed to decrease PSH incidence during long-term follow-up. Studies II and III reported nationwide retrospective registry data for end ostomy (Study II) and ileal conduit (Study III) PSH repairs performed in nine Finnish hospitals. The results were poor, with high recurrence, complication, and reoperation rates, and the keyhole technique was associated with a significant risk of recurrence. Therefore, this technique should not be used for PSH repair. Study IV was a systematic review of parastomal and incisional hernia incidences after emergency surgery for Hinchey III–IV diverticulitis. The review revealed that hernia incidences have been widely ignored in the literature. To conclude, the results of both the prevention and surgical treatment of PSH were unsatisfactory. Therefore, future studies should find better solutions and new techniques to prevent and treat PSH. Further studies on emergency surgery for diverticulitis should pay attention to hernia incidence and its prevention.Tiivistelmä Avannetyrä on lähes väistämätön paksusuolen pääteavanteen seuraus. Koska avannetyrän leikkaushoitoon liittyy paljon sekä tyrän uusiutumisia että komplikaatioita, avannetyrä on pyritty välttämään ennalta ehkäisevillä verkoilla. Vaikka ensimmäiset tulokset ennalta ehkäisevistä verkoista ovat olleet lupaavia, niiden hyöty on sit-temmin kyseenalaistettu. Väitöskirjan tarkoituksina oli selvittää avannetyrän ennalta ehkäisyn ja korjauksen tuloksia Suomessa. Lisäksi selvitimme, onko paksusuolen umpipussitaudin päivystysleikkaus erityinen riskitekijä avannetyrän muodostumiselle. Osatyössä I julkaisimme avannetyriä ennalta ehkäisevän verkon pitkäaikaistulokset. Tutkimuspotilaat leikattiin tähystystekniikalla peräsuolisyövän vuoksi 2010–2013. Vaikka verkon todettiin ehkäisevän sekä avanteen pullistumista että myöhempää leikkaushoidon tarvetta avannetyrän vuoksi, verkko ei ehkäissyt avannetyrien ilmaantumista pitkän aikavälin seurannassa. Osatöissä II ja III julkaisimme yhdeksästä sairaalasta kootun rekisteriaineiston tulokset pääteavanteiden (osatyö II) ja ohutsuolen virtsa-avanteiden (osatyö III) avannetyrien leikkaushoidosta. Tulokset ovat huonoja, ja avannetyrän leikkaus johtaa usein avannetyrän uusiutumiseen, leikkauskomplikaatioihin ja uusintaleikkauksiin. Usein käytetyn niin kutsutun keyhole-tekniikan tulokset olivat erityisen huonoja, eikä sitä tulisi käyttää enää avannetyrän leikkaushoidossa. Osatyössä IV selvitettiin paksusuolen umpipussitaudin vuoksi päivystysleikkaukseen joutuvien avanne- ja arpityräriskiä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimus paljasti, että avannetyrien toteamista ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa huomioitu riittävästi. Koska sekä avannetyrän ennalta ehkäisyn ja hoidon tuloksissa on parantamisen varaa, lisätutkimusta tarvitaan erityisesti parempien tekniikoiden kehittämiseksi. Paksusuolen umpipussitautitutkimuksen tulee jatkossa huomioida myös avannetyräriski ja avannetyrän ennalta ehkäisy