Miksi aina mieheä syyllistetään parisuhteen hankaluuksista?:partitiivin innovatiivisten vokaalivartalomuotojen luontevuus eri konteksteissa

Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani kyselylomakemenetelmin sitä, miten luontevana informanttini pitävät sanojen mies, lapsi, vuori, lumi ja lohi innovatiivisia vokaalivartalomuotoja partitiivissa. Innovatiivisella vokaalivartalomuodolla tarkoitan sellaisia muotoja, joissa kaksitavuisen sanan konsonanttivartalon tilalle onkin laitettu vokaalivartalo ja jotka eivät noudata normitettua suomen kieltä. Tutkimani muodot ovat siis *mieheä, *lapsea, *vuorea*, *lumea ja *lohea. Kyseessä on siis morfologinen muutos. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, missä konteksteissa informanttini pitivät innovatiivisia vokaalivartalomuotoja luontevimpina ja mitkä innovatiiviset vokaalivartalomuodot olivat heidän vastaustensa perusteella luontevimpia. Loin kyselylomakkeen siten, että informantin tehtävänä oli pisteyttää kymmenen tehtävän viisi virkettä pistein 1–5 siten, että kaikkein luontevimman oloinen virke sai viisi pistettä ja kaikkein epäluontevimman oloinen yhden pisteen. Näin ollen jokainen tutkimani vokaalivartalomuoto (*mieheä, *lapsea, *vuorea, *lumea ja *lohea) esiintyi kyselylomakkeen viidessä konteksissa kaksi kertaa. Tutkimani kontekstit olivat finiittisen lauseen objekti, infiniittisen lausekkeen objekti, adposition täydennys, lukusanan täydennys sekä partitiivisubjekti. Keskeisimpänä havaintona tutkimustuloksistani tein sen, että eniten pisteitä informanteilta oli saanut *lohea. Verrattaessa pisteitä *lohea oli mielletty huomattavasti luontevammaksi kuin esimerkiksi *mieheä, joka saikin vähiten pisteitä informanteilta. Toiseksi eniten pisteitä sai *lumea, sitten *vuorea ja toiseksi vähiten muoto *lapsea. Vokaalivartalomuotojen epäluontevimmaksi kontekstiksi informanteilta saatujen pisteiden perusteella tuli partitiivisubjekti, mutta luontevimman kontekstin paikkaa pistemäärien perusteella pitivät infiniittisen lausekkeen objekti ja adposition täydennys. Myös toiseksi luontevimpana kontekstina ovat infiniittisen lausekkeen objekti, finiittisen lauseen objekti sekä adposition täydennys. Lukusanan täydennys -konteksti sai toiseksi vähiten pisteitä, ja siksi se on toiseksi epäluontevin konteksti informanttien antamien pisteiden perusteella. Pohdin myös syitä sille, että toiset innovatiiviset vokaalivartalomuodot ovat luontevampia kuin toiset. Se, että informantit on pakotettu pisteyttämään jokainen virke, vaikuttaa. Siitä huolimatta on nähtävissä, että esimerkiksi *mieheä on saanut huomattavasti vähemmän pisteitä kuin *lohea. Aineistoni ja aiempien tutkimusten valossa voin todeta, että muun muassa sanojen käyttöfrekvenssi vaikuttaa niiden vastaanottavuuteen morfologisten muutosten saralla: Jos käyttöfrekvenssi on suuri, sana on yleinen. Jos taas käyttöfrekvenssi on pieni, sana on harvinaisempi. Jos sanan käyttöfrekvenssi on siis pieni, on sana myös alttiimpi muutoksille. Esimerkiksi mies-lekseemin käyttöfrekvenssi on suurempi kuin lekseemin lohi käyttöfrekvenssi. Siksi lohi-lekseemi on harvinaisempi kuin mies, ja siksi alttiimpi morfologisille muutoksille. Tämä lienee yksi syy sille, miksi informantit mielsivät *lohea-muodon luontevaksi, mutta *mieheä-muotoa ei