Retriittirakennus Oulun Tukkisaarille

Tiivistelmä. Kandidaatintyöni on syksyn 2020 nykyaikaisen arkkitehtuurin kolmannella kurssilla suunnittelemani retriittirakennus Oulun Hartaanselän rannalle, Tukkisaarille. Tehtävä painottui hyvinvointiarkkitehtuurin luomiseen sekä hiljentymistä, ihmisen terveyttä ja henkistä hyvinvointia tukevan rakennuksen suunnitteluun, unohtamatta tilojen suhdetta ympäröivään luontoon. Psyykkinen hyvinvointi oli suunnitteluni kulmakivi ja lähtökohtani inhimilliseen tilaan, jossa on mahdollista hiljentää tahtia arjen hektisyydeltä. Halusin tuottaa tilasarjan, missä ihminen kokee olevansa muuttuja ja hän näkee konkreettisesti omien ongelmien pienenevän ympäröivässä korkeassa tilassa. Tällöin hän voisi saada perspektiiviä mahdollisille negatiivisille kokemuksilleen ja huolenaiheilleen, jotka ovat saaneet ihmisen hakeutumaan retriittirakennukseen irtiottona kuormittavasta arjesta. Mittakaavan etsintä oli hyvin herkällä tavalla löydettävä, jotta se tukisi ihmisten ainutlaatuista kokemusmaailmaa. Tukkisaarille sijoittuvalla rakennuksella ei voi olla juurikaan selkäpuolta, sillä saarelta kasvava veistos on nähtävillä joka suunnasta. Asetin tavoitteiksi saavuttaa suunnittelulla saaren historiaa ja luonnonrauhaa kunnioittavan, alueen henkeen sopivan retriittirakennuksen. Saaret ovat palvelleet tukinuiton erottelupaikkana ja nykyisin siellä vallitsee kalanpyynnin kulttuuri. Arkkitehtoninen idea lähti kasvamaan kalanpyyntivälineestä, rysästä. Purettuani rysän osiin, rekonstruoin sen ja tutkin sen uusia lainalaisuuksia, jotta uusi muoto olisi epäsovinnaisesti rysä. Idea ilmaantuu ei vain muodossa, mutta myös tilajaossa. Tilat ovat kuin kalat rysässä. Rakennuksesta kehkeytyi muodon annon ehdoilla epärakennus, kuorirakenne, joka suojelee pienempiä varsinaisia rakennuksia. Ne ovat pelkistettyjä ja eleettömiä kuutiomaisia kevytbetonisia rakennuksia, joiden julkisivujen pintamateriaalina toimii harmaa rappaus ja suuret lasipinnat avattavine taiteovineen. Auringon kierto kietoo saaren vesistön puolelta valoonsa, jonne myös kokonaisuus avautuu. Piirsin saareen reitin, jonka retriittirakennukseen astuva ihminen piirtää vierailullaan. Lähtökohtaisesti tilojen suunnittelu pohjautuu saaren omaan logiikkaan, tilat on ryhmitelty ja yhdistelty niiden julkisuusperiaatteen mukaan. Saarella kulku tuntuu ominaisemmalta suunnistettaessa saaren keskipisteeseen, missä sijaitsee ympäristöön avautuva aukeama. Tähän keskipisteeseen sijoitin aulan vastaanotto- ja henkilökuntatilat. Ravintola aputiloineen sijoittuu omaan rakennukseensa, josta avautuu näkymä kaupungin keskustaa kohti. Yksityisemmät ja hiljaisuuteen virittyneet jooga- ja meditaatio- sekä terapiatilat on sijoitettu kahteen rakennukseen saaren rauhalliseen luoteispäätyyn. Sisätilojen lämminhenkisyydestä puhuu runsaat puupinnat. Yleisötilojen yllä olevat lasikatot paljastavat suuren purjekankaan matalasta korkeaan vaihtelevat muodot tukirakenteineen. Ne luovat avaruutta ja ilmavuutta henkisen hyvinvoinnin tiloihin. Tukirakenteiden näkyminen sisätiloissa on arkkitehtonisesti hyvin tärkeä elementti, sillä ihminen voi kokea lohdulliseksi, että niin suuri rakenne, kangaskin, tukeutuu johonkin. Neljä omiin toimintoihinsa keskittynyttä rakennusta kuljettaa vierailijaa purjekankaan alla suojassa tiloista toiseen rituaalimaisesti. Niin kuin tilat, on itse rysäkin pilkottu neljään erilliseen segmenttiin, joiden väliin jäävistä raosta saa vapaasti sataa vesi maahan asti. Kokonaisuutena valkoinen purjekankaasta kehkeytynyt rysä kasvoi puolivahingossa ylisuureksi kahmaistakseen saaren puineen päivineen siipensä suojiin