Työajan lyhentämisen koetut vaikutukset hyvinvointiin

Hektinen arki, alati kiristyvä kiire, stressi ja riittämättömyyden tunne tuntuvat vaivaavan yhä useampaa suomalaista. Työkuormituksen tuoma väsymys heijastuu koko elämään ja johtaa pahimmillaan uupumukseen ja pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiin. Tämä pro gradu - tutkielma käsittelee omaehtoisesti työaikaansa lyhentäneiden kokemia vaikutuksia omassa hyvinvoinnissaan ja elämäntyytyväisyydessään. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja se on toteutettu teemahaastatteluina, joihin osallistui yhdeksän omaehtoisesti työaikaansa lyhentänyttä palkansaajaa. Tutkimuksen metodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui sisällönanalyysi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työaikaa lyhennetään, jotta aikaa jäisi enemmän itselle mieluisiin asioihin. Usein taustalla on myös jokin ulkoinen syy, kuten pienet lapset, ikääntyneet vanhemmat, työn ohessa opiskelu tai kilpaurheilu. Lyhennetyn työajan koettiin auttaneen etenkin pikkulapsiarjen ja työelämän yhteensovittamisessa. Yhä enenevässä määrin ymmärretään myös ennakointi palautumisen tärkeydessä ja sairauspoissaolojen ehkäisyssä. Normaalista poikkeavista työajoista nykyistä enemmän puhuttaessa autettaisiin niin työnantajia kuin työntekijöitä tiedostamaan eri elämänvaiheisiin parhaiten sopivia ratkaisuja. Työajan lyhennys olisikin yksi mahdollinen vaihtoehto käynnissä olevaan työelämän murrokseen, jossa työikäinen väestö ikääntyy ja eläkeikä nousee. Työajan lyhennys on toteutettu useimmiten nelipäiväisenä työviikkona, jolloin myös ajallista säästöä työmatkoissa syntyy eniten. Lyhennettyä työpäivää tehdään eniten alakouluikäisten lasten vanhempien keskuudessa. Tämä tutkimus keskittyy yhteen epätyypilliseen työsuhteen muotoon, jolla työntekijä on omalla valinnallaan lisännyt subjektiivista hyvinvointiaan