Suomen väliyhteisölain yleiset ja eräät erityiset soveltamisedellytykset : Näkökulmana erityisesti sijoittautumisvapaus ja tosiasiallinen taloudellinen toiminta

Veropako, veronkierto ja verotulojen ohjautuminen matalan verorasituksen valtioihin ovat kansainvälisesti tunnettuja ongelmia, joihin pyritään puuttumaan kansallisilla ja kansainvälisillä laeilla sekä muilla säännöksillä. Suomalaisilla yrityksillä on EU:n takaaman sijoittautumisoikeuden nojalla oikeus sijoittua mihin tahansa toiseen jäsenvaltioon, eikä Suomen kansallinen lainsäädäntö saa olla ristiriidassa sijoittautumisvapauden kanssa. Tämä mahdollistaa yrityksille sijoittumisen matalamman verotuksen valtioihin välttyäkseen Suomen korkeammalta verotukselta. Suomen väliyhteisölaki on yksi verotusta koskevia ongelmia estävä tekijä. Sen avulla ulkomaisen yksikön suomalaisia osakkaita voidaan verottaa ulkomaisen yksikön tuloksesta ilman, että ulkomainen yksikkö jakaa voittoa. Suomalaisia osakkaita voidaan verottaa kuitenkin vain, jos ulkomainen yksikkö katsotaan Suomen lainsäädännön mukaiseksi väliyhteisöksi ja jos osakkaita voidaan pitää verovelvollisina yhtiön tulosta. Tutkielman tavoitteena on selvittää VYL 1 ja 2 §:ien yleiset edellytykset VYL:n soveltamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan yleisen soveltamisalan lisäksi sijoittautumisvapautta ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan poikkeusta soveltamisalaa rajoittavina tekijöinä. Väliyhteisölaki ei saa olla ristiriidassa sijoittautumisvapauden kanssa. Tästä syystä VYL:n soveltamista on tullut rajoittaa ETA-alueella sijaitsevien yksiköiden kohdalla tosiasiallisen taloudellisen toiminnan poikkeuksella, jonka edellytykset on määritelty VYL 3 §:ssä. Poikkeuksen soveltuvuuden niin kutsuttuina substanssivaatimuksina on, että yksikkö on todellisuudessa asettunut sijaintivaltioonsa ja että yksikkö harjoittaa siellä tosiasiallista taloudellista toimintaa. Sen lisäksi ETA-alueen ulkopuolisille alueille sijoittuneet yksiköt voivat välttyä väliyhteisölain soveltamiselta tietyin lisäedellytyksin. Sijoittautumisvapauden ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan poikkeuksen merkitys korostuu erityisesti unionioikeudessa ja oikeuskäytännössä. Tutkielma noudattaa oikeusdogmaattista eli lainopillista tarkastelua. Voimassa olevaa lainsäädäntöä tutkitaan ja tulkitaan lakien, lain esitöiden ja tuomioistuinten ratkaisujen avulla. Myös muita vero-oikeudellisia lähteitä hyödynnetään tutkielmassa erityisesti taustatiedon hankinnassa. Oikeuskäytännön perusteella on selvää, että VYL:n soveltamisedellytykset ovat edelleen hyvin tapauskohtaisia, mikä heikentää oikeusvarmuuden toteutumista. Suuri osa ilmoitetuista väliyhteisöistä harjoittaa arvopaperikauppaa, vakuutustoimintaa tai rahastosektorin toimintaa. Jatkuva vero-oikeuden kehitys ja uudet ratkaisut väliyhteisöjä koskevissa tapauksissa ennakoivat kuitenkin yhtenäisempää soveltamisalaa