Ergonomiavastaavan rooli Turun kaupungin vanhusten hoitoyksiköissä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ergonomiavastaavan näkemystä yksikkönsä ergonomisista työtavoista sekä arviota muun henkilökunnan potilassiirtotaidoista. Lisäksi tutkittiin ergonomiavastaavan kuvausta siitä, miten hän on toiminut roolissaan viimeisen vuoden aikana ja miten hän näkee roolinsa osana työyksikköä. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vuosina 2010–2012 tehdyn ergonomisen kehityshankkeen vaikutuksia pitkällä tähtäimellä ergonomiavastaavien näkökulmasta sekä ergonomiavastaavan roolin kehittymistä ja sitä tukevia ja haittaavia tekijöitä. Laajempana viitekehyksenä toimi turvallisuusjohtaminen. Kyselytutkimus toteutettiin Turun kaupungin hyvinvointitoimialan vanhuspalveluiden ympärivuorokautisissa hoitoyksiköissä. Tutkimus sisältää sekä laadullisia että määrällisiä aineksia ja kyselylomakkeessa hyödynnettiin monipuolisesti strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimushetkellä yksiköitä oli 47 ja niissä työskenteli 63 ergonomiavastaavaa. Kyselyyn vastasi 23 yksiköstä 29 ergonomiavastaavaa, jolloin vastausprosentiksi saatiin 46 %. Vastaajat olivat kokeneita hoitajia, työkokemusta vastaajilla oli keskimäärin 15,5 vuotta. Vastaajista 97 % oli suorittanut Potilassiirtojen ergonomiakortti-koulutuksen, mutta silti 76 % koki tarvitsevansa lisäkoulutusta ergonomiavastaavan tehtäviin. Yksiköiden kuormitustekijöissä korostuivat asukkaisiin liittyvät syyt ja eniten kuormitusta helpottavaksi tekijäksi koettiin apuvälineet. Henkilökunnan asenteen ergonomisia työtapoja ja apuvälineitä kohtaan kerrottiin olevan myönteisiä ja parantuneen viimeisen vuoden aikana. Ergonomiavastaavan työtä eniten tukevaksi tekijäksi nostettiin lähiesimiehen tuki. Muita työnkuvan toteuttamista edistäviä tekijöitä olivat työkavereiden tuki ja koulutuksen saaminen. Työnkuvan toteuttamista haittaaviksi tekijöiksi koettiin ajanpuute, työkavereiden negatiivinen asenne ja apuvälineiden puute. Vastauksista ilmeni ergonomiavastaavien pyrkimys jakaa tietoa ja ymmärrystä hoitajien työssä jaksamisen ja työturvallisuuden edistämiseksi.The purpose of this thesis was to survey the views of an ergo-coach regarding ergonomic working methods in 24-hour Elder Care Units of Turku City Welfare Division and personnel skills in patient handling. The study also explored ergo-coaches’ descriptions about their role in the elder care unit as a part of the nursing team and how they had managed to carry out their role during the past year. The aim of the study was to evaluate long-term effects of an ergonomic development initiative which was implemented in 2010-2012. The thesis provides insight from ergo-coaches’ point of view about factors that reinforced and hampered the development of their role as ergo-coaches. The theoretical framework of the study contains paragraphs of safety management and ergonomics in healthcare. The data was gathered using an online questionnaire which included structured questions as well as open questions. The research contains components of both qualitative and quantitative methods. The response rate to the questionnaire was 46-%. According to the results of the thesis, the respondents were experienced healthcare professionals with an average of 15.5 years of work experience. 97-% of the respondents had an Ergonomic Patient Handling-Card and yet 76-% brought up the need for additional training in order to manage as an Ergo-coach. The results indicated that the most common reasons for increased work load in elder care units were related to patient characteristics. Assistive devices were most commonly described to decrease work load. Personnel’s attitude towards ergonomic working methods and assistive devices was portrayed as positive and had improved during last year. The support received from superiors was the main factor which enhanced the development of the ergo-coaches’ role. Other factors mentioned were the support of coworkers and education. Factors which hampered the ergo-coaches’ work were lack of time, negative attitude of coworkers and shortage of assistive devices. The results of the thesis confirmed the undeniable effort of ergo-coaches to share information and comprehension in order to improve nursing personnel’s coping with their work load and to promote safety and health at work