Make sense : tutkimuksia kuvataiteen kokemisesta

Tämä artikkeli käsittelee Make Sense -projektia, joka tutkii kuvataiteen kokemista ja sitä rajoittavia tekijöitä. Lähtökohtanamme oli kiinnostus taidekokemuksen syntymiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Lähestyimme aihetta näkövammaisuuden kautta, sillä halusimme tutkia, kuinka kokemus visuaalisesta taiteesta syntyy ilman näköaistia. Projektin edetessä kiinnostuimme myös näkevien ihmisten haasteista saavuttaa taidetta pienissä kunnissa, joissa kulttuuripalveluiden vähentäminen asettaa fyysisiä rajoitteita taiteen kokemiselle. Näitä kahta teemaa tutkien projektin tavoitteena oli löytää vastauksia kuvataiteen saavutettavuuteen liittyviin ongelmiin, jotka kiinnostivat meitä taiteen tekijöinä. Tutkimme taiteen saavutettavuutta tutustumalla näkövammaisten kuvataidetoimintaan ja keskustelemalla heidän kanssaan taiteesta ja sen kokemisesta. Lisäksi teimme näyttelyvierailun Ateneumin taidemuseoon yhdessä syntymäsokean henkilön kanssa. Maaseutuja koskevaan taiteen saavutettavuuteen liittyen haastattelimme kuvataiteilija Laura Hetemäkeä, joka on toiminut Karstulan, Kannonkosken, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien aluetaiteilijana. Näillä menetelmillä saamaamme tietoa hyödynsimme taiteellisessa työskentelyssä, josta esimerkkinä toimii Taistelevat metsot goes maalle -teos. Teoksessa viemme Ferdinand Von Wrightin klassikkomaalauksen Taistelevat metsot Karstulan kunnan kirjastoon kuvailutulkkausäänitteen muodossa. Näkövammaisille suunnitellussa kuvailutulkkauksessa visuaalinen teos sanallistetaan niin, että teos on mahdollista kokea myös ilman näköaistia. Kuvailutulkkaaja kertoo, mitä teoksessa näkyy pyrkien välttämään teoksen tulkitsemista. Taistelevat metsot goes maalle on teos, jossa maaseutujen vähenevistä kulttuuripalveluista johtuviin saavutettavuusongelmiin vastataan näkövammaisten taidekokemuksia hyödyntäen. Projektin aikana havaitsimme, kuinka näkövammaisten tapaa kokea taidetta voi soveltaa myös näkevien käyttöön. Kuvailutulkkaus mahdollistaa teoksen tarkastelun hitaasti ja keskittyneesti. Olemme ymmärtäneet, että teosten sanallistaminen syventää taidekokemusta. Soveltava taide herättää keskustelua taiteen kentällä, ja uusina soveltavan taiteen tekijöinä me halusimme kiinnittää huomiota taiteilijan lähtökohtiin työskentelyssä. Kohtasimme projektissa tilanteita, joissa meiltä odotettiin eri asioita kuin mitä me kuvataiteilijoina pystymme tarjoamaan. Oman ammatti-identiteetin pohtiminen oli keskeisessä osassa, ja projektin tavoitteita oli tarkasteltava projektin eri vaiheissa useaan kertaan. Make Sense -projekti on mielestämme onnistunut vastaamaan esittämiimme kysymyksiin. Projektin arvokkainta antia on ollut se, että olemme oppineet sen aikana uusia toimintatapoja ammatissamme. Soveltavan taiteen termi on taipunut meidänlaiseemme muottiin, ja ymmärrämme oman roolimme sen kentällä.This article refers to the project ”Make Sense” that was run by the two artists, Niina Huovinen and Viliina Koivisto. The artists both have a background in visual art, with Niina specialising in painting and Viliina in video art. Make Sense was the first project where they used working within a community as a research method. The purpose of the project was to gather information about experiencing visual art and the factors that restrict the possibilities to access it. The subject was approached by researching how visually impaired people experience art and how the visual experience is created without sense of sight. The other factor that was considered was how art can be accessed in small towns where cultural services are significantly reduced. By researching these two issues the aim of the project was to discuss about both the physical and mental accessibility of visual art. The project was an artistic research in which the artists produced several individual art works. The data was collected by interviewing visually impaired people as well as people who work to improve cultural services, both in small towns and for visually impaired people. The research included empirical experiments such as visiting an art exhibition with a blind person and comparing the experiences between the blind and the artists. The results of the project suggest that the way visually impaired people experience visual art can also provide a new way of experiencing art for able-sighted people. Visually impaired people use a type of audio description to experience art that not only explains the ideas behind the piece, but also the physical characteristics of it. Using these audio descriptions encourage the listener to perceive the work of art slowly and intently. Verbalising the visual information helps to intensify the art experience. As a part of the project the artists exhibited the audio description of an iconic Finnish painting Taistelevat metsot by Ferdinand Von Wright in a library of a small town in Central Finland. The original painting was one of the art works the artists viewed in the exhibition with the blind person. Taking the audio description to the small town allows the residents to interact with the classic painting that cannot normally be exhibited there. The art work Taistelevat metsot goes countryside answers the question of accessing art in small towns utilising the way of experiencing visual art without the sense of sight