Omaishoitajan jaksaminen : opas

Suomessa eletään lähitulevaisuudessa merkittävässä väestörakenteen muutoksessa. Sosiaalija terveydenhuollon rakennemuutos ja vanhuspalvelulaki ohjaavat ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluja kotiin vietäviksi palveluiksi. Tällaisia palveluja ovat omaishoito, kotihoito ja perhehoito. Ennen kaikkea ikääntyneet tarvitsevat terveyttä ja toimintakykyä ylläpitäviä palveluja. Omaishoito vähentää kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja näin myös hoitohenkilökunnan tarvetta. Yksilön näkökulmasta tarkastellen omassa kodissa eläminen on inhimillistä. Oma koti ja omainen tai läheinen henkilö hoitajana koetaan tutuksi ja turvalliseksi. Tuttu ympäristö myös edistää yksilön hyvinvointia ja tukee toimintakyvyn säilymistä. Omaishoidon uhkakuvana nähdään omaishoitajien ylikuormittuminen ja heikkouksina, että omaishoitajien osaamisesta, jaksamisesta ja sosiaalisista verkostoista ei huolehdita riittävästi. Omaishoitajan ylirasittumisen on todettu vaikuttavan hoivan laatuun sitä laskevasti. Ylirasittununeella omaishoitajalla on myös suurentunut riski joutua itse laitoshoitoon. Kokonaisvaltainen toimintakyky, hyvinvointi ja elämänlaatu käsitteinä ovat luonteeltaan moniulotteisia ja käsittävät ainakin kolme ulottuvuutta: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Toimintakyvyn ulottuvuudet ovat kytköksissä toisiinsa monin tavoin. Lisäksi vaikuttamassa ovat ympäristön tarjoamat edellytykset ja vaatimukset sekä yksilön terveys ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet.Tämän projektin tehtävänä on luoda omaishoitajille tulostettava opas, josta löytyy tietoa oman toimintakyvyn ylläpitämisestä. Tavoitteena on lisätä yli 65-vuotiaiden omaishoitajien tietoa oman toimintakyvyn merkityksestä omaishoitajan työssä jaksamiselle. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon opasta on Salossa käytetty omaishoitajien ohjaamisessa sekä minkälaista apua oman jaksamisensa tukemisessa omaishoitajat ovat oppaasta löytäneet. Lisäksi jatkotutkimusta voisi tehdä siitä, miten omaishoitajat toivoisivat opasta kehitettävän mahdollisimman paljon heidän tarpeitaan vastaavaksi.In the near future in Finland we are going through a major demographic transformation. Restructuring in social and health care and act on supporting the functional capacity of the older population and on social and health services for older people, guided social and health services more and more for home services. These services include family caregiving, home-care and family care. Above all, elderly people need services which sustains health and functionality. Informal care reduce the use of municipal social- and health services and decrease the need for the nursing staff. The individual's point of view is, that living in their own homes is human. Own home and a family member or a close person as a caregiver feels familiar and safe. The familiar environment also supports individual's well-being and contributes the preservation of functional abilities. The threat of informal care is seen that family caregivers will become overloaded. The weakness of informal care is seen that family caregivers well-being, know how and social networks are not taken care sufficiently. Overstressing of the family caregiver has been found to decrease the quality of care. Overstressed family caregivers are also at increased risk to fall into institutional care. Comprehensive working order, well-being and quality of life as concepts are multidimensional and comprise at least three dimensions: physical, psychological and social. All dimensions are interlinked between each others in many ways. And in addition, the influence of the conditions and requirements provided by the environment and individual health, and other personal characteristics are affecting to the totality. The purpose of this project is to create printable guide for family caregivers, which provides information how to maintain functional cabacity and increase welfare. The aim of this project is to increase the family caregivers over 65 years old knowledge about importance of their own capabilities in family caregivings quality. In the future, it would be interesting to examine how much the guide has been used in guiding caregivers, as well as what kind of help in supporting their own coping guide for carers are found in Salo. In addition, further research could be done on how the caregivers would like the manual to be developed as much as possible respond to their needs