Naistensatulan konservointi

Tämän opinnäytetyön aiheena on Tampereen museoiden kokoelmiin kuuluvan naistensatulan konservointi. Satulassa on verhoiltu istuin ja selkänoja. Satulan runko on taivutettua puuta, joka on päällystetty kankaalla. Puinen runko on vahvistettu alapuolelta metallilla. Satulan istuin on verhoiltu päältä kankaalla ja sivuilta nahalla. Päällyskangas on koristeltu valkoisin ketjupistoin ja nahkaosissa on painamalla tehtyjä koristeluita. Satula oli pahasti likaantunut ja kärsinyt kosteusvaihteluista sekä tuhohyönteisistä. Liian kosteat varasto-olosuhteet olivat aiheuttaneet nahkaan vesijälkiä, halkeamia ja haurastumista. Metalliosat olivat ruostekerroksen peitossa. Nahassa ja rungon kankaassa oli tummaksi värjäytyneitä alueita metalliosien ympärillä. Tuhohyönteiset olivat tehneet erityisesti kankaaseen paljon reikiä. Konservoinnin tavoitteena oli tukea vaurioituneita alueita ja puhdistaa satula. Museolta ei löytynyt juurikaan taustatietoja. Satulasta tiedetään lähinnä vain se, että se on lahjoitettu museolle vuonna 1905. Satulan ajoitus on hankalaa, koska tämän mallisia satuloita on ollut käytössä 1300-luvulta aina 1830-luvulle asti. Todennäköisesti satula ajoittuu kuitenkin 1700-luvun lopulle tai 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Satula dokumentoitiin ja sen vauriot kartoitettiin. Normaalien dokumentointivalokuvien lisäksi satulasta otettiin röntgenkuvia. Satulassa käytettyjä materiaaleja tutkittiin ja tunnistettiin silmämääräisesti, mikroskoopin avulla sekä erilaisilla tippa- ja polttokokeilla. Kangas puhdistettiin lähinnä kuivapuhdistusmenetelmillä. Kankaan repeämät paikattiin ja hyönteisten tekemät reiät täytettiin. Nahkaosat puhdistettiin kuivapuhdistusmenetelmillä ja vedellä. Ruosteen aiheuttamia tummia alueita nahassa yritettiin puhdistaa oksaalihapolla. Nahan haurastuneita alueita konsolidointiin etanoliin liuotetulla Klucel G:llä ja pinta suojattiin lopuksi Renaissance-mikrokristallivahalla. Metalliosista poistettiin ruostetta harjaamalla kovalla siveltimellä sekä hienolla teräsvillalla. Konservoinnin tuloksena satulan vaurioituneet alueet saatiin vahvistettua. Puhdistuksen, repeämien paikkaamisen ja tuhohyönteisten aiheuttamien reikien täyttämisen seurauksena satulasta tuli myös esteettisesti eheämpi kokonaisuus.The subject of this thesis is the conservation of a sidesaddle belonging to the collections of Tampere museums. The saddle has an upholstered seat and a high canter. The saddletree is made from fabric covered bended wood and it is strengthened with metal from underneath. The seat is upholstered with fabric on the top and with leather on the sides. The topping is decorated with white embellishment stitches and the leather parts have pressed ornaments. The saddle was very dirty and it had been suffered from changes of humidity and from insect pests. Too much humidity in the storage environment has caused watermarks, cracks and embrittlement to the leather. The metallic parts were covered with a layer of rust. The leather and fabric of the saddletree were stained around the metallic parts. The insect pests had made many holes especially into the fabric. The aim of the conservation was to support the damaged areas and to clean the saddle. The museum didn’t have almost any background information of this sidesaddle. Basically the only piece of information is that the saddle has been donated to the museum in 1905. The dating of the saddle is difficult because these kinds of sidesaddles have been used from the 14th until the early 19th century. Most likely, this sidesaddle has been made at the end of 18th century or during the first decades of the 19th century. The saddle was documented and its damages were mapped. Along with the normal documentation photography, the saddle was under x-ray investigation. The materials used in the saddle were investigated and identified by eye, with a microscope and different kinds of drop and burning tests. The fabric was cleaned mostly with dry cleaning methods. The tears in the fabric were supported and the holes made by insects were filled. The leather parts were cleaned with dry cleaning methods and with water. The stained areas of leather were tried to clean with oxalic acid. The areas of the leather that had become brittle were consolidated with Klucel G which was dissolved in ethanol and the leather surfaces were protected with Renaissance microcrystalline wax. The rust from the metallic parts was partially removed by brushing and with fine steel wool. The result of the conservation was that the damaged areas of the saddle got strengthened. After cleaning, patching and filling the holes made by the destructive insects the overall condition of the saddle is now more whole also in an esthetic point of view