Työnantajan uudelleensijoittamisvelvollisuuden sisältö ja laajuus konsernissa

Konsernimuotoiset yhtiöryppäät ovat isoja työllistäjiä Suomessa, joiden toiminta vaikuttaa merkittävästi useiden suomalaisten työntekijöiden elämään. Näiden yhtiöiden tehostaessaan toimintaansa, johtaa tilanne usein kollektiivisiin irtisanomistilanteisiin. Perustuslaki lähtee siitä, että ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään. Työsopimuslain seitsemännessä luvussa säännellään työntekijöiden oikeuksia kollektiivisissa irtisanomistilanteissa. Luvun 3 § ja 4 § edellyttävät, että työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa työntekijää kollektiivisilla perusteilla, mikäli työntekijä voidaan sijoittaa muihin hänen työsopimustaan vastaaviin tehtäviin tai muuhun työntekijän koulutusta, kokemusta tai ammattitaitoa vastaavaan työhön sekä, mikäli työnantaja voi tarjota tarjolla olevaan työhön kohtuullisen koulutuksen. Lisäksi työsopimuslain 7:4.3:ssa edellytetään, että konsernissa tai muissa yritysryhmissä määräysvaltaa käyttävän yhtiön on selvitettävä uudelleensijoitusmahdollisuuksia muista sen määräysvallasta olevista yhtiöistä. Laki asettaa velvoitteita taholle nimeltä työnantaja. Työnantajaa ei kuitenkaan ole määritetty tarkemmin työsopimuslaissa tai sen esitöissä. Myös jatkuvasti kasvava oikeuskäytäntö osoittaa, ettei täysin selvyyttä myöskään vaikuta olevan sen suhteen, minkä sisältöinen ja laajuinen työntekijöiden työsuhdeturvaksi säädetty uudelleensijoitusvelvollisuus on. Työntekijöiden työsuhdeturvan kannalta, sekä uudelleensijoittamiseen velvoitetun työnantajan että uudelleensijoitusvelvollisuuden sisällön ja laajuuden selvittäminen on kuitenkin olennaista, sillä perustuslain mukaisesti ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä irtisanoa työstään. Tutkimuksessa siten selvitetään tarkemmin, miten työn tarjoamiseen ja kouluttamiseen velvoitettu työnantaja tulisi määrittää konsernissa, minkä sisältöinen on työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus ja miten tämä velvoite tulisi toteuttaa konsernissa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että konsernitilanteissa perinteinen työnantajan määrittämistapa työsopimusopin tai perussuhdeteorian kautta ei ole enää riittävää. Varovaisesti voidaankin esittää, että uutena tapana näiden perinteisten teorioiden rinnalle on tullut mahdollisuus määrittää työnantajakokonaisuus, joka voi muodostua jopa koko konsernin laajuiseksi. Tällöin myös työntarjoamisvelvollisuus ulottuu koko konserniin. Ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että tällainen lähestymistapa ei saa tukea suoraan työsopimuslain säännöksistä. Myös se, milloin tällaisen työnantajakokonaisuuden voidaan katsoa muodostuvan on hyvin yleistasoista, kokonaisarviointiin perustuvaa harkintaa. Työsopimuslain 7:4.3 on kuitenkin säännös, joka vaikuttaa lain tasoisesti uudelleensijoitusvelvollisuuden laajuuteen. Se soveltuu myös silloin, kun koko konsernin osalta ei voida muodostaa yhtä työnantajakokonaisuutta, vaan kunnioitetaan yhtiöiden muodollis-juridisia rajoja. Säännöksen soveltuminen edellyttää erityisesti määräysvallan olemassaoloa henkilöstöasioissa. Lähtökohtana säännöksen tulkinnassa on katsottu olevan sen sanamuodon mukainen tulkinta, mutta myös laajentavia tulkintoja voidaan puoltaa silloin kun esimerkiksi konsernirakennetta käytetään työntekijöiden työsuhdeturvan kiertämiseen. Uudelleensijoitusvelvollisuuden osalta tutkimuksen perusteella joudutaan toteamaan, että kyse on hyvin tapauskohtaisesti harkinnasta. Siihen vaikuttavat niin työntekijän työsopimus, oma osaaminen, koulutus ja aikaisempi tehtävänkuva konsernissa sekä halukkuus ottaa vastaan tarjottua työtä. Työnantajan kannalta kyse on kohtuullisuudesta se osalta, mikä on yhtiön taloudellinen tilanne, työvoiman tarve sekä yhtiön koko. Yleistävänä voidaan kuitenkin todeta, että uudelleensijoitusvelvollisuus vaikuttaa ulottuvan hyvinkin laajalle kun oikeuskäytännössä on katsottu, että tarjoamisvelvollisuus ulottuu laajimmillaan niin toimihenkilön tehtävistä suoritustason tehtäviin kuin myös jopa suoritustason tehtävistä toimihenkilön tehtäviin. Kun otetaan huomioon oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ja oikeuskäytäntö, työntekijöiden työsuhdeturva muodostuu mielestäni kollektiivisissa irtisanomistilanteissa laajemmaksi kuin työsopimuslaki antaa ymmärtää. Tähän vaikuttavat osaltaan työnantajan määrittäminen koko konsernia koskevaksi työnantajakokonaisuudeksi kuin uudelleensijoittamisvelvollisuuden sisältöä koskevat ratkaisut