Avopuolison oikeudellinen suoja avoliiton päättyessä

Avoliittojen määrä on kasvanut tasaista tahtia 1970-luvulta lähtien ja yhä useampi pariskunta valitsee avoliiton koko elämän kestäväksi parisuhdemuodoksi. Puolisoiden välisiin varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin on perinteisesti sovellettu yleisiä siviilioikeudellisia sääntöjä ja periaatteita, mutta näiden sääntöjen soveltamisen ongelmana on se, että ne eivät ota riittävällä tavalla huomioon avoparin välillä vallitsevaa taloudellista yhteyttä. Tilanne kuitenkin parantui, kun vuonna 2011 tuli voimaan avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annettu laki (26/2011, lyhyemmin avoliittolaki), joka säätelee avopuolisoiden omaisuuden jakamista liiton päättyessä joko eron tai kuoleman johdosta. Lain myötä avoliitot voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, kuuluvatko ne lain soveltamisalan piiriin vai eivät. Tutkielmassa tarkastellaan avopuolison oikeudellista suojaa avoliiton päättyessä. Tutkimus koskee sekä lakisääteisiä että erityislailla sääntelemättömiä avoliittoja, joten tarkastelun kohteena ovat sekä avoliittolain säännökset että myös yleiset siviilioikeudelliset säännöt ja periaatteet. Tarkasteltavana on myös muiden Pohjoismaiden avoliittoja koskeva oikeudellinen sääntely. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, suojaavatko Suomen avoliittoja koskevat säännökset riittävällä tavalla avopuolison asemaa vai onko nykyisessä oikeustilassa vielä kehittämiskohteita. Tutkielma koostuu kolmesta luvusta johdannon ja johtopäätösten lisäksi. Ensimmäisen asialuvun aiheena on avoliittojen oikeudellinen sääntely ja avoliittolaki. Toisessa asialuvussa käsitellään avopuolison oikeudellisen suojan laajuutta avoliiton päättyessä. Tarkasteltavana ovat puolisoiden omistusoikeuskysymykset sekä erilaiset keinot, joilla avopuoliso voi parantaa asemaansa. Kolmas asialuku koskee muiden Pohjoismaiden avoliittoja koskevaa sääntelyä sekä Suomen avoliittolainsäädännön kehittämistä. Luvussa tuodaan esille avoliittojen oikeudellisen sääntelyn ongelmia sekä avoliittolain parannusvaihtoehtoja, joihin voidaan ottaa mallia muista Pohjoismaista