¿Saga o saca? : La discriminación de las oclusivas por estudiantes de ELE

Tutkin pro gradu-tutkielmassani espanjan kielen aikuisopiskelijoiden soinnillisten ja soinnittomien klusiilien tunnistamista suunnittelemassani kuuntelukokeessa. Äänteiden oikea tunnistaminen on lähtökohta sanojen tunnistamiselle ja erottamiselle toisistaan. Aikaisempien tutkimuksien perusteella oletan, että erityisesti soinnillisten klusiilien tunnistus, jotka eivät lähtökohtaisesti kuulu suomen kieleen, tuottavat vaikeuksia. Teoreettinen viitekehykseni koostuu puheen havaitsemisen mallien esittelystä sekä kontrastiivisesta espanjan ja suomen kielen klusiilien tarkastelusta. Pohjaan tutkimukseni Carcedo Gonzálezin väitöskirjaan, jonka yhtenä osana on vastaavanlainen äänteidentunnistamistesti. Kuuntelukoe koostuu kolmesta erilaisesta klusiilien tunnistamista mittaavista osioista sekä taustatietolomakkeesta. Tarkastelen vastaajien tekemien virheiden määriä eri äänteiden suhteen, jaottelemalla virheet eri kategorioihin sekä vertaamalla kunkin vastaajan virheiden määrää taustatietolomakkeesta saamiini tietoihin. Kokeeni tulokset osoittavat, että klusiilien tunnistuksessa on ongelmia. Suurin osa tunnistusvirheistä liittyy äänteiden soinnillisuuteen. Oppilaat tekevät virheitä sekä soinnillisten, että soinnittomien klusiilien tunnistuksessa. Monet klusiilit jäävät myös kokonaan havaitsematta. Ongelmia tuottavat erityisesti ne oppositiot, joita suomen kielessä ei esiinny. Espanjan kielen aproksimantit tulkitaan usein väärin. Vertaillessa koehenkilöitä keskenään voidaan havaita, että pidempään espanjaa opiskelleet eivät pärjää testissä yhtään paremmin kuin alkeisopiskelijat. Kuitenkin muita kieliä hyvin osaavat ja äidinkielenään ruotsia puhuvat tunnistavat äänteitä paremmin, mikä voidaan selittää kluusili-inventarion samankaltaisuudella espanjan kielen kanssa. On havaittavissa myös eroja eri-ikäisten vastaajien välillä