Lihavuus ja alhainen sosioekonominen asema : seurantatutkimus Helsingin kaupungin naistyöntekijöistä

Väestön ikääntyessä lihavuudella on entistä suurempi sekä terveys- että yhteiskuntapoliittinen merkitys lihavuuden aiheuttaessa sosiaalisten ja terveydellisten mekanismien kautta erilaisia sosiaalisia riskejä kuten työkyvyn menettämistä ja syrjintää. Tutkimus käsittelee lihavuuden yhteyttä alhaiseen sosioekonomiseen asemaan keski-iällä ja sen jälkeen julkisella sektorilla työskennelleillä naisilla. Tutkimus koostuu kahdesta itsenäisestä mutta toisiinsa liittyvästä osasta. Tutkimuksen ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus lihavuuden ja sosioekonomisen aseman yhteydestä sekä edellä mainittujen välisistä mekanismeista. Tutkimuksen toinen osa on tutkimusartikkeli, joka vastaa kirjallisuuskatsauksen pohjalta esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Aikaisemman kirjallisuuden mukaan lihavuus on sekä fyysinen tosiasia, joka heikentää terveyttä ja toimintakykyä, että vahvasti sukupuolittunut sosiaalinen ilmiö, joka ilmenee lihavien ihmisten kantamassa stigmassa ja heidän kokemassaan syrjinnässä. Kehittyneissä länsimaissa naisilla lihavuus on yleisempää alemmissa sosioekonomisissa luokissa, kun taas miehillä sosioekonomisen aseman ja lihavuuden yhteys ei ole systemaattinen. Aikaisemmassa kirjallisuudessa on viitteitä, että keski-ikäisillä naisilla lihavuuden ja sosioekonomisen aseman yhteyteen ja sen muutokseen voivat vaikuttaa etenkin aikaisempi valikoituminen heikkoon koulutukselliseen ja ammatilliseen asemaan, parisuhdestatus, työkyvyttömyys sekä heikompi palkkaus. Kirjallisuuden perusteella kysytään onko lihavuus yhteydessä alhaiseen sosioekonomiseen asemaan julkisella sektorilla työskennelleillä keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla naisilla seuranta-asetelmassa sekä muuttuuko tämä yhteys seurannan aikana. Tutkimusartikkelin aineistona toimii Helsinki Health Study- kohorttitutkimus, jossa on seurattu 40–60-vuotiaita Helsingin kaupungin työntekijöitä vuosina 2000-2, 2007 ja 2012. Tutkimusaineisto on rajattu koskemaan naisia ilmiön sukupuolittuneisuuden ja työnantajan naisvaltaisuuden perusteella. Sosioekonomista asemaa mitataan materialistisilla toimeentuloon liittyvillä mittareilla. Tutkimus kysymyksiin vastattaan käyttämällä toistettua logistista regressioanalyysia Generalized Estimating Equations (GEE)- menetelmällä, joka ottaa huomioon yksittäisen vastaajan vastausten riippuvuuden. Alhaisen sosioekonomisen aseman erojen kehittymistä testataan ajan ja painoindeksiluokan yhdysvaikutuksella, joka kertoo eroavatko painoindeksiluokkien alhaisen sosioekonomisen aseman riskien kehitys ajan myötä toisistaan. Tulosten mukaan lihavuus on yhteydessä köyhyysriskiin, koettuihin taloudellisiin vaikeuksiin ja matalaan palkkaukseen sekä mataliin kotitalouden tuloihin ja varallisuuteen. Ajan ja painoindeksiluokkien yhdysvaikutuksesta havaitaan, että erot köyhyysriskissä ja matalapalkkaisuudessa kasvavat ajan myötä lähtötilanteen lihavien ja normaalipainoisten välillä, kun taas muiden mittareiden yhteys pysyy vakaana. Saatuja tuloksia ei selitä ikä, parisuhdestatus tai koulutus, jota testataan lisäanalyyseissä. Köyhyyserojen kasvaminen sen sijaan selittyy aikaisemmalla poistumisella työelämästä. Saatujen tulosten valossa lihavuus on keski-iästä varhaisvanhuuteen yhteydessä taloudellisiin riskeihin, joista osa kasvaa ikääntymisen myötä. Mikäli mahdollista lihavuuteen perustuvaa valikoitumista heikompiin sosioekonomisiin asemiin halutaan estää, tulee yhteiskuntapoliittisia toimia kohdistaa lihavuuteen liittyvän työelämästä poistumisen ehkäisyyn ja lihavuuden vuoksi riskiryhmässä olevien työssä jaksamiseen. Tulokset lihavien ihmisten matalapalkkaisuusriskin kasvamisesta ikääntymisen myötä nostavat esiin jatkotutkimuksen tarvetta tarkemmasta palkkaerojen tutkimuksesta sekä mahdollisen lihavuuteen perustuvan palkkadiskriminaation, sairaspoissaolojen tai toimintakyvyn vaikutuksesta palkkaukseen keski-iällä