Viestinnän taakka : Verkostoasema ja kuormittavuus organisaation sisäisissä viestintäverkostoissa

Verkoista on tullut yleinen termi arkikielessä. Puhutaan verkostojohtamisesta ja ihmisiä kehotetaan verkostoitumaan niin organisaation sisällä kuin organisaation ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Henkilö, jolla on paljon kontakteja, on verkostossa keskeisessä asemassa. Keskeiselle toimijalle nähty luontainen etu on sosiaalinen pääoma. On myös esitetty, että keskeisestä verkostoasemasta ei saa pelkästään etua vaan keskeinen asema voi myös aiheuttaa kuormitusta. Toisaalta positiivisten keskinäisten suhteiden työpaikalla on todettu olevan merkittävässä asemassa stressin vähentämisessä ja loppuun palamisen estämisessä. Tutkielmassa selvitetään kokevatko keskeisessä verkostoasemassa olevat toimijat enemmän kuormitusta kuin ei-keskeisessä asemassa olevat. Tutkielman teoria pohjautuu vahvasti Mongen ja Contractorin sekä Rayn näkemyksiin viestintäverkostoista ja sosiaalisesta tuesta. Keskeisenä lähtökohtana tutkielmassani on Mongen ja Contractorin näkemykset emergenteistä viestintäverkoista: verkoston muodostavat ihmiset, ja suhteet rakentuvat tiedon saamisesta sekä kanssakäymissuhteista. Organisaation emergenttejä viestintäverkostoja mallinnetaan uuden tiedon verkoston, työhön liittyvien asioiden verkoston ja epävirallisten asioiden verkoston osalta. Menetelmä perustuu Rayn 1990-luvulla tekemään tutkimukseen verkostoaseman, työstressin ja loppuun palamisen yhteydestä. Selvitän organisaation emergenttejä viestintäverkostoja uuden tiedon verkoston, työhön liittyvien asioiden verkoston ja epävirallisten asioiden verkoston osalta. Menetelmänä verkostojen mallintamiseen ja keskeisten toimijoiden tunnistamiseen käytetään verkostoanalyysia. Työn kuormittavuutta mitataan QPSNordic - Pohjoismainen työn psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden yleiskyselyä. Määrällinen aineisto on kerätty kahdessa osassa verkkolomakkeella. Kohdeorganisaationa on Pohjoismaissa toimiva ruoka- ja juoma-alalla toimiva yritys. Keskeisen aseman ja toimijoiden kokeman kuormituksen välillä ei ollut tutkimuksessa nähtävissä merkittävää yhteyttä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, voiko tämä selittyä toimijoiden vahvoilla yhteyksillä, jotka antavat sosiaalista tukea ja toimivat stressin puskureina. Tulokset eivät olleet yksiselitteisiä, joten selkeää yhteyttä vahvojen yhteyksien ja kuormituksen puskuroinnin välille ei löytynyt