Riitaprosessi ja perusoikeudet : Perus- ja ihmisoikeuksien vaikutus asianosaisten prosessitoimia koskevien sääntöjen tulkintaan dispositiivisessa riitaoikeudenkäynnissä

Tutkielman aiheena on tarkastella riitaoikeudenkäynnissä, jossa sovinto on sallittu, suoritettavia prosessitoimia suhteessa oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin perus- ja ihmisoikeuksiin. Aihetta ei ole perusoikeusparadigmasta huolimatta Suomessa aiemmin tutkittu. Myös prosessitoimiin yleisesti kohdistuva kotimainen perustutkimus on pitkään laiminlyöty. Tutkielman tutkimustehtävä on kysymysten muodossa: (1) Tulisiko perus- ja ihmisoikeuksien vaikuttaa asianosaisten prosessitointen pätevyyttä, peruutettavuutta ja muotovaatimuksia koskevien sääntöjen tulkintaan dispositiivisessa riitaprosessissa? (2) Miten näiden perus- ja ihmisoikeusvaikutusten tulisi ilmetä ja (3) onko tapahtunut tosiasiallista muutosta oikeuskäytännössä prosessitoimien pätevyyden, peruutettavuuden ja muotovaatimusten sääntöjen tulkinnassa? Hypoteesiksi tutkielmassa asetetaan vastauksena kysymyksiin: (1) kyllä, (2) siten, että asianosaisen prosessuaalisten perus- ja ihmisoikeuksia tarpeettomasti rajoittavat tulkintavaihtoehdot hylätään ja (3) kyllä, oikeuskäytännössä tulisi olla tapahtunut muutosta perus- ja ihmisoikeudet huomioivaan suuntaan. Tutkielman tutkimustehtävä on kaksijakoinen. Ensisijaisesti se on normatiivinen eli pyritään määrittelemään miten asioiden tulisi olla. Lisäksi tutkimustehtävän viimeinen kysymys tuo mukaan deskriptiivisen elementin, kun tarkoitus on kuvata tosiasiallista muutosta. Tutkielma on lainopillinen, ja sen metodeja ovat erityisesti analyysi sekä lainsäätäjän objektiivista tarkoitusta etsivä teleologinen (ratio legis) sekä historiallissubjektiivinen laintulkinta. Tutkielmassa asetetaan ensin teoreettinen viitekehys, jonka perusteella puolivälissä nimetään hypoteesi. Hypoteesia testataan tutkielman jälkipuoliskolla todellisiin korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien tapauksiin sekä potentiaalisiin fiktiivisiin oikeustapauksiin. Tutkielman tarkastelussa hyödynnetään Tuorin kriittisen oikeuspositivismin teoriaa. Tutkielmassa muodostetaan asianosaisten prosessitoimesta seuraava määritelmä: Asianosaisten prosessitoimilla tarkoitetaan sellaisia tahdonilmaisuja tai lausumia, jotka pohjautuvat yksityisautonomiaan tai prosessilainsäädäntöön, ja joiden välittömänä tarkoituksena on aloittaa tai lopettaa tietty oikeudenkäynti taikka saada siinä aikaan prosessuaalisia vaikutuksia. PL 21 §:n oikeusturvaperusoikeus ja EIS 6(1) ja KPsop 14(1) art. sisältävät oikeudenmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn vaatimukset. Menettelyn tulee olla itsessään asianmukainen. Perus- ja ihmisoikeudet vaikuttavat menettelyyn, vaikkei menettelyn lopputuloksella itsessään olisi perus- ja ihmisoikeusrelevanssia, koska riitamenettelyllä todetaan oikeudenkäynnin sivufunktioihin liittyvää itseisarvoa. Nämä prosessuaaliset perus- ja ihmisoikeudet vaikuttavat asianosaisen ja tuomioistuimen välillä vertikaalisesti. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perus- ja ihmisoikeuden suuren institutionaalisen arvon vuoksi ne soveltuvat silloinkin, kun asianosaisena on (vain) oikeushenkilöitä. PL 21 § sisältää muutoksenhakuoikeuden, joka ei kuulu ihmisoikeuksiin riita-asioissa. Oikeudenkäymiskaaressa (OK) ei ole lainkaan sääntelyä prosessitointen pätevyydestä, jonkin verran hajanaisesti peruutettavuudesta ja hieman muotovaatimuksista. Vanhahtavassa oikeuskirjallisuudessa alkuperäisen vuoden 1734 lain OK 17:36:n kasuistinen säännös on yleistetty koskemaan kaikkien prosessitointen pätevyyttä. Oikeuskirjallisuus ehdottaa lähtökohtaisesti laajaa prosessitointen peruutettavuutta. Vanhat oikeuskirjallisuuden oikeusohjeet saavat tukea oikeustapausten perus- ja ihmisoikeusmyönteisestä tulkinnasta. Lainsäädännössä erikseen asetettuja muotovaatimukset tulee tulkita perusoikeusmyönteisen laintulkinnan vuoksi prosessitointa suorittavan asianosaisen kannalta lempeästi. Tutkielman oikeustapaukset koskevat kannevaatimuksen myöntämisen pätevyyttä ja peruutettavuutta, käräjäoikeuden ratkaisusta tyytyväisyyden ilmoituksen pätevyyttä, tyytymättömyyden ilmoittamisen ja ennakkopäätösvalitussuostumuksen peruutettavuutta sekä prosessitoimen peruutettavuuden peruutettavuutta. Muotovaatimusten osalta käsitellään kirjallisten prosessitointen tekoa sähköisillä välineillä, allekirjoitusvaatimusta sekä harvoja suullisten prosessitointen muotovaatimuksia. Oikeustapausten ongelmien seikkaperäisessä läpikäynnissä havaitaan riita-asiassa olevan perusoikeusvaikutusta ja vaihtelevasti välillä myös ihmisoikeusvaikutusta. Vaikutus ilmenee hypoteesin mukaisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisenä laintulkintana. Lähtökohtaisesti asianosaisen prosessuaalisia perus- ja ihmisoikeuksia rajoittavat laintulkintavaihtoehdot hylätään (joskaan ei aina). Tarkastelussa kiinnitetään korostunut huomio oikeudenkäynnin molempien asianosaisten oikeutettuihin intresseihin sekä muihin hyväksyttäviin syihin rajoittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perus- ja ihmisoikeutta. Näin hypoteesin normatiiviselle osalle (1 ja 2) löydetään runsaasti vahvistusta. Hypoteesin deskriptiiviselle osalle (3) vahvistusta sen sijaan löydetään vahvistusta kovin heikosti. Perus- ja ihmisoikeusargumentaatio ei ole vakiintunut prosessitointen pätevyyttä, peruuttamista tai muotovaatimuksia koskevien tuomioistuinratkaisujen perusteluihin. Korkein oikeus ei ole vielä 2010-luvun ratkaisuissakaan arvioinut näissä tilanteissa perus- ja ihmisoikeusrelevanssia puhumattakaan niiden merkityksestä tapausten ratkaisuissa. Tosiasiallista muutosta ei juurikaan havaittu, mutta tutkielman normatiivisten johtopäätösten perusteella sellaista tulisi vielä ilmetä