Vanhempien tapoja puhua lapsilleen lihasta ja lihantuotannosta

This study's goal was to describe how parents talk to their children about meat and meat production. This topic is relevant because meat production and the ethics of eating meat are being widely discussed. People are also more distanced from food production than ever before so it is interesting to study how they relay information about it to their children. The research problem in this study was to recognize in which type of situation and by whose initiative discussion about meat took place, what topics they talked about and how parents reacted in those situations. In this study the parents' different ways of talking about meat with their children are being described. The study was conducted with a qualitative research approach. The data was collected with seven theme interviews from two fathers and five mothers of children aged 4–6. Before the interviews, the interviewees had read a book, Nakki lautasella (a children's non-fiction book about food and meat production), with or without their children. In the content analysis, open coding was done to the data and then the data was divided into themes and then re-connected. Five themes were derived, offering answers to the research questions. Almost all parents had discussed meat with their children in some way, but nobody had told them about meat production in detail. The discussions typically took place at the dining table and on the children's initiative. Parents' way of talking about this subject was to answer child's questions when they came. Topics that parents experienced difficult were ones such as animals welfare and the violent phases of meat production, like slaughtering. Parents avoided talking about these subjects or they answered with very simple answers. By their actions parents were trying to protect their children because they felt like these topics were inappropriate for children and that they would stick to their children's minds causing anxiety. However, I claim that parents felt uncomfortable discussing topics that challenged them selves to think about them and evaluate their choices. In the future it should be researched why parents leave the initiative to talk about meat to their children and how it affects the discussed topics. More research should be done about the connection between the discussion parents have with their children and how much children know about food origin.Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata sitä, kuinka vanhemmat puhuvat lapsilleen lihasta ja lihantuotannosta. Aihe on ajankohtainen, sillä lihantuotannosta ja lihansyönnin eettisyydestä keskustellaan paljon. Ihmiset ovat myös entistä etääntyneempiä ruoan alkutuotannosta, joten on mielenkiintoista, millaista tietoa he välittävät aiheesta lapsilleen. Tutkimusongelmana oli selvittää, millaisissa tilanteissa ja kenen aloitteesta lihaan liittyviä keskusteluja käytiin, mistä aiheista puhuttiin ja kuinka vanhemmat reagoivat tilanteisiin. Tutkimuksessa kuvataan vanhempien erilaisia tapoja puhua lihasta lastensa kanssa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin seitsemällä teemahaastattelulla, joihin osallistui kaksi isää ja viisi äitiä, joilla oli vähintään yksi 4–6-vuotias lapsi. Ennen haastattelua vastaajat olivat tutustuneet eläintuotannosta kertovaan Nakki lautasella -teokseen yksin tai yhdessä lapsensa kanssa. Sisällönanalyysissa aineistolle tehtiin avointa koodausta sekä sen perusteella edelleen teemoittelua ja luokittelua. Näin muodostettiin viisi analyysiluokkaa, joiden avulla saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Lähes kaikki vanhemmat olivat puhuneet lihasta lastensa kanssa jonkin verran, mutta kukaan ei ollut kertonut yksityiskohtaisesti lihantuotannosta. Keskustelut oli tyypillisesti käyty ruokapöydässä lasten aloitteesta ja useimpien vanhempien tapa puhua aiheesta oli vastata lapsen kysymyksiin hänen niitä esittäessään. Hankaliksi keskusteluaiheiksi vanhemmat kokivat muun muassa eläinten hyvinvoinnin sekä lihantuotantoon kuuluvat väkivaltaiset vaiheet, kuten teurastuksen. Näistä aiheista puhumista useimmat vanhemmat välttelivät tai he kertoivat niistä yksinkertaistaen. Näin toimimalla vanhemmat pyrkivät suojaamaan lapsiaan, sillä kokivat kyseiset aiheet lapsille sopimattomaksi tai pelkäsivät lasten jäävän pohtimaan niitä ja ahdistuvan. Vanhemmat kokivat epämukaviksi aiheet, jotka haastoivat heidät itse ajattelemaan aihetta ja jotka saivat heidät pohtimaan valintojaan. Jatkossa tulisi tutkia tarkemmin, miksi vanhemmat jättävät keskustelualoitteen tekemisen lapsille ja kuinka se vaikuttaa keskustelunaiheisiin. Myös käytyjen keskustelujen vaikutusta lasten ruokatietämykseen tulisi tutkia lisää