Essitalopraami ja sitalopraami masennuksen hoidossa

Masennus on monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn liittyy useita biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vuosittain noin 5 % suomalaisesta aikuisväestöstä sairastaa kliinisesti merkittävää masennusta. Masennuksen hoitoon on tarjolla useita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitoja. Tässä katsauksessa vertailtiin kahta yleisesti masennuksen hoidossa käytettyä lääkettä, essitalopraamia ja sitalopraamia. Kokonaisuudessaan näyttö essitalopraamin ja sitalopraamin terveysvaikutusten eroista on vähäistä, kun otetaan huomioon sairauden yleisyys. Lisäksi näyttö on erittäin niukkaa iäkkäillä potilailla, joilla masennuslääkkeiden käyttö on myös yleistä. Tutkimusnäyttö antaa seuraavia viitteitä: − Varhaisessa hoitovasteessa (alle 4 viikkoa) hoitojen eroista ei ole selkeää näyttöä. − Essitalopraamilla hoitovaste saavutetaan 6–12 viikon hoidossa useammin kuin sitalopraamilla. − Pidempikestoisessa käytössä hoidoilla ei ole eroa, tosin tutkimusnäyttö on vähäistä. − Essitalopraamilla ja sitalopraamilla ei näyttäisi olevan eroa haitoissa tai hoidon keskeytymisessä. − Merkittävä osa potilaista ei hyödy kummastakaan hoidosta. Essitalopraamihoidossa 37 ja sitalopraamihoidossa 44 potilasta 100:sta ei saa hoitovastetta. − Potilaiden kannalta tärkeästä lopputuloksesta, elämänlaadusta, ei ole käytettävissä tutkimusnäyttöä. Vuonna 2012 essitalopraamista sai korvauksia noin 93 000 ja sitalopraamista noin 99 000 potilasta. Essitalopraamin lääkekustannukset korvauksen saajaa kohti olivat lähes nelinkertaiset sitalopraamiin verrattuna. Avohoidossa lääkekustannukset essitalopraamista ja sitalopraamista olivat yhteensä lähes 14 miljoonaa euroa, josta essitalopraamin osuus oli lähes 11 miljoonaa. Potilaat maksoivat itse keskimäärin yli puolet lääkekustannuksista kummassakin hoidossa. Arvioinnin perusteella jää epäselväksi, missä määrin essitalopraamin aiheuttamille lisäkustannuksille sitalopraamiin verrattuna saadaan vastinetta väestön parantuneen terveydentilan muodossa. Pohdittavaksi myös jää, voisiko aiheutunut lisäkustannus olla paremmin hyödynnettävissä masennuksen muissa lääkkeellisissä tai lääkkeettömissä hoitomuodoissa. Kliinisen asiantuntija-arvion mukaan essitalopraamin käyttöä tulisi suunnata sellaisille potilaille, jotka siitä todennäköisimmin voisivat hyötyä. Näiden potilasryhmien tunnistaminen vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks