Vaikuttavuutta etsimässä: Miten arvioida maaseudun kehittämishankkeiden vaikuttavuutta?

Viimeisten vuosien aikana julkisen sektorin rahoittamien kehittämishankkeiden vaikuttavuus on noussut esille useaan otteeseen ja monissa eri foorumissa. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhoidon saralla vaikuttavuudesta on puhuttu paljon. Tällöin vaikuttavuuden arvioinnin tarkoituksena on taata hyvät ja korkealaatuiset palvelut. Vaikuttavuuden arviointia käytetään myös hallinnon kehittämiseen. Manner–Suomen maaseudun kehittämisohjelma on tärkein julkisen vallan väline maatalouden uudistamisessa ja maaseudun kehittämisessä. Maaseutuohjelman avulla pyritään elinvoimaisen maaseudun säilymiseen, ympäristön tilan paranemiseen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tässä opinnäytetyössä etsitään vastauksia siihen, miten maaseudun kehittämishankkeiden vaikuttavuutta tulisi arvioida. Työn tietolähteenä on 12 maaseudun kehittämisen ammattilaisen teemahaastattelua. Haastateltavat edustavat hanketoimijoita, rahoittajia ja hankkeissa hyödynsaajina olleita tahoja kuten tuottajajärjestöjä. Haastatteluissa esille nousi vaikuttavuuden arvioinnin vaikeuden lisäksi myös käytännön asioita, joita tulisi huomioida nyt suunnitella olevaan seuraavaan maaseudun kehittämisen ohjelmakauteen. Opinnäytetyön keskeinen havainto on, että vaikuttavuutta tulee arvioida nykyistä hyvin paljon pidemmällä aikavälillä ja hyödyntää niin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Vaikuttavuuden arviointiin ei ole oikotietä. Jotta vaikuttavuuden arviointi onnistuu, arvioinnin pohjalle tulee rakentaa riittävä tietopohja. Opinnäytetyön keskeinen kehittämisehdotus on, että Suomeen kootaan julkinen tietokanta, johon kaikki vuosin saatossa kerätty maaseutuhankkeiden vaikuttavuustieto tallennetaan. Tietokannasta löytyisi maaseudun kehittämishankkeiden perustiedot, rahoittajan arvioinnit sekä hankkeiden itsearvioinnit. Lisäksi tietokantaa täydennettäisiin satunnaisesti valittujen ja jälkiarvioitujen hankkeiden seurantatiedoilla kolme ja kuusi vuotta hankkeen loppumisen jälkeen.In recent years, the effectiveness of public sector projects has come to the fore on several occasions and in a number of different forums. There has been a lot of discussion about effectiveness, especially in the field of social and health care. The purpose of the assessment of effectiveness is to guarantee good and high-quality services. Assessment of effectiveness is also used to develop services. The rural development program for mainland Finland is the most important public authority instrument for agricultural reform and rural development. The rural development program aims to maintain a vibrant countryside, improve the environment, and make sustainable use of renewable resources. This thesis seeks answers to how the effectiveness of rural development projects should be assessed. The source of information for the work is a thematic interview of 12 rural development professionals. The interviewees represent project actors, funders, and beneficiaries, such as producer organizations. In addition to the difficulty of assessing effectiveness, the interviews also highlighted practical issues that should be taken into account for the next rural development programming period now planned. The core observation of the thesis is that the effectiveness must be evaluated in a much longer period of time than what is done at present, and both quantitative and qualitative methods should be used. There is no shortcut to assessing effectiveness. For the evaluation of effectiveness to be successful, an adequate knowledge base must be built based on the evaluation. The key development proposal of the thesis is that a public database should be compiled in Finland, in which all the effectiveness data of the rural projects collected over the years could be stored. The data-base would contain basic information on rural development projects, donor evaluations and project self-evaluations. In addition, the database would be supplemented with monitoring data from randomly selected and ex-post evaluated projects three and six years after the end of the project