Betydelsen av växelverkan och engagemang för co-occupation mellan vuxna och barn inom småbarnspedagogiken

Under de senaste åren har oron för barns välmående inom småbarnspedagogiken och i skolor ökat. Examensarbetet är ett beställningsarbete av föreningen Sateenkaari Koto ry och utgångspunkten var utmaningar gällande socialt samspel, koncentration och motorisk oro i några av barngrupperna på två av föreningens finskspråkiga daghem. Syftet med arbetet var att skapa en fördjupad förståelse av de vuxnas växelverkan och barnens engagemang, samt att undersöka hur vi med hjälp av co-occupation som teoretiskt perspektiv kan studera samspelet mellan barnen och personalen. Arbetet genomfördes som en kvalitativ studie och observationsdata samlades in under både ledd verksamhet och övergångssituationer. Som stöd för datainsamling och analys användes mätinstrumenten Adult Engagement Scale (AES) och The Leuven Involvement Scale for Young Children (LIS-YC). Resultaten visade att de vuxna genomgående hade ett högt engagemang. Barnen uppvisade över lag också en hög grad av engagemang men med inslag av lägre engagemang främst under övergångssituationer. Resultaten speglades mot Ahonens fem typer av växelverkan. Pedagogerna konstaterades uppvisa en varm växelverkan med några få undantag av mer teknisk karaktär. Fem faktorer som inverkar på barnens engagemangsnivå identifierades. Det fanns en viss positiv korrelation mellan engagemangsnivåerna för pedagogerna och barnen. De vuxnas sätt att agera skapade förutsättningar för barnen att engagera sig i aktiviteter. För att co-occupation skall kunna uppstå krävs det att de vuxna har en hög nivå av engagemang. Stunder av co-occupation förekom både på gruppnivå och mellan pedagog och enskilda barn. Resultaten belyser den kompetens som existerar på de observerade daghemmen. Som helhet betraktat ger studien inte tillräckligt stöd för att rekommendera konkreta åtgärder. Studien kan dock bidra till en fördjupad förståelse för betydelsen av co-occupation och hur det kan främjas inom småbarnspedagogiken.Huoli lasten hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa on viime vuosina lisääntynyt. Opinnäytetyö on tilaustyö Sateenkaari Koto ry:ltä ja sen lähtökohtana oli muutamassa lapsiryhmässä esiintyvä motorinen levottomuus, keskittymisvaikeudet sekä vuorovaikutuksen haasteet. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä aikuisten vuorovaikutustavasta sekä lasten sitoutuneisuudesta toimintaan. Tavoitteena oli myös selvittää miten lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta voidaan edistää yhteistoiminnan (co-occupation) viitekehystä hyödyntäen. Laadullisen työn aineistonkeruumenetelmänä käytettiin havainnointia AES ja LIS-YC mittareita hyödyntäen. Havainnointeja tehtiin sekä ohjatuissa tilanteissa, että siirtymätilanteissa kahdessa suomenkielisessä päiväkodissa. Tutkimuksen tulosten mukaan kasvattajien sitoutuneisuus oli pääosin korkealla tasolla. Aikuisten sitoutuneisuuden tasoja verrattiin Ahosen viiteen vuorovaikutustapaan ja ilmeni, että he käyttivät pääosin lämmintä vuorovaikutustapaa. Teknistä vuorovaikutustapaa ilmeni vain muutamissa tilanteissa. Myös lasten sitoutuneisuus oli pääosin korkealla tasolla ja matalampaa tasoa esiintyi enimmäkseen siirtymätilanteissa. Opinnäytetyössä tunnistettiin viisi tekijää, jotka vaikuttavat lasten sitoutuneisuuden tasoon. Kasvattajien ja lasten sitoutuneisuuden tasojen välillä oli positiivinen korrelaatio. Kasvattajat pystyivät toiminnallaan edesauttamaan lasten sitoutumista toimintaan. Yhteistoiminta vaatii aina aikuisen syvää sitoutumista toimintaan. Yhteistoimintaa kasvattajan ja lasten välillä esiintyi sekä ryhmätasolla että aikuisen ja lapsen kahdenvälisessä toiminnassa. Tulosten perusteella ei voida suositella tiettyjä toimenpiteitä toteutettaviksi lapsiryhmissä. Tutkimus on kuitenkin lisännyt ymmärrystä yhteistoiminnan merkityksestä varhaiskasvatuksessa sekä siitä, miten yhteistoimintaa voidaan edistää kasvattajan ja lapsen välillä.Lately, concerns have been raised about the well-being of children in early childhood education and at school. The thesis was commissioned by the Sateenkaari Koto association. The study was undertaken to investigate challenges relating to interaction, concentration and restlessness in some of the groups at two Finnish-speaking kindergartens. The aim of the study was to deepen the understanding of the children’s level of involvement and the type of interaction the adults used in their work with the children. The purpose was also to study the interaction between children and adults by using co-occupation as a theoretical framework. The study was conducted as a qualitative study and the research data was collected through observations during teacher-led activities and transitions. The instruments AES and LIS-YC were used to assess levels of involvement. The findings show that the adults demonstrated mostly high levels of involvement in all situations. The children also demonstrated high levels of involvement during most situations with lower levels occurring mostly during transitions. The data were contrasted against Ahonens five styles of interaction and the results reveal that the teachers predominantly used warm interaction. Mainly technical interaction appeared in only a few situations. The study identified five factors that influence children’s levels of involvement. The data revealed a positive correlation between the levels of involvement of adults and children. Through their actions the adults created suitable conditions for the children to be able to engage in activities. A pre-requisite for co-occupation is a high level of involvement by the adults. Co-occupations occurred both in group settings and during one-on-one situations between teacher and child. The findings illustrate the competence that already exists in the kindergartens that participated in the study. The results of the study cannot be used to recommend specific interventions. The study has contributed to the understanding of the importance of co-occupation in early childhood education and ways to promote co-occupation between teachers and children